“Aikuiset ovat lapsia fiksumpia” – Onko tämä pelkkä myytti?
Aikuiset korostavat fiksuuttaan suhteessa lapsiin. Kuitenkin maailman menoa seuratessa on pakko kyseenalaistaa monien aikuisten älykkyyden taso. Miksi aikuiset ihmiset toisinaan käyttäytyvät jopa hölmömmin kuin lapset ja kuinka tähän asiaan voisi vaikuttaa?
Pienenä muistan ajatelleeni, että aikuiset hallitsevat käytöksensä täysin, toimivat ja puhuvat aina fiksusti ja johtavat maailman asioita fiksusti. Mitä vanhemmaksi kasvoin, sitä paremmin aloin ymmärtämään, että aikuiset eivät olekaan niin fiksuja kuin ajattelisi.
Nyt kun itse olen aikuinen, tajuan viimein täysin selvästi, että vaikka näytämme ulkoisesti vanhemmilta, aikuisen mieli voi joskus toimia täysin samoin kuin kiukuttelevan, mustasukkaisen, pelokkaan tai kateellisen lapsen.
Ei tarvitse kuin seurata viimeaikaista maailmanpolitiikkaa huomatakseen selvästi, että aikuiset eivät todellakaan pysty aina toimimaan oikein tai fiksusti. Kun katsoo tiettyjen valtion päämiesten toimintaa, tulee väkisin mieleen pienten lasten käytösmallit. Lasten päämääränä on saada itselleen jokin lelu tai etu. Ajatus siitä, että kyseisen asian antaisi toisille saa lapsen usein raivon valtaan. Vanhemmat joutuvat toisinaan tekemään paljon töitä opettaakseen lapselle, että täytyy jakaa asioita sisarusten ja ystävien kanssa.
Usein vanhemmat onnistuvat tässä tehtävässä ja lapsista kasvaa ihmisiä, jotka kykenevät jakamaan asioita muiden kanssa. Tämä taito ei kuitenkaan ole ihmisessä sisäsyntyisenä ja sen opettelemiseksi joutuu tekemään paljon töitä. Jos ihminen pääsee valta-asemaan, jolloin hänellä on mahdollisuus vapaasti toimia siten kuin haluaa ilman pelkoa seurauksista, kenties syvällä pinnan alla oleva itsekäs lapsi silloin helpommin nousee esiin. Tällöin ihminen ehkä kykenee helpommin tekemään päätöksiä, joiden seurauksia tällä hetkellä näemme Euroopassa.
Onko maailma mahdollista muuttaa paremmaksi paikaksi, vai onko tämäkin vain myytti?
Euroopan tilannetta katsoessa tulee mieleen, että tehokkain keino estää tällaisia tapahtumia tulevaisuudessa olisi jollakin lailla onnistua saamaan uusi sukupolvi aidosti sisäistämään ajattelutapa, jossa yhteinen hyvä menee henkilökohtaisen mielihyvän ja edun edelle. Toki tehtävä on hyvin vaikea. Jos se olisi helppo, asiassa olisi varmasti onnistuttu jo kauan sitten.
Jos haluamme muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi olla ja elää, tehokkain tapa on yrittää vaikuttaa heihin, jotka tulevat jatkossa päättämään maailman asioista. Jokaisen vanhemman kodissa asuu tällainen ihminen tai useampia. Todellinen työ tehdään juuri täällä ruohonjuuritasolla ja jokaista tarvitaan. Loppupeleissä myös lapsen itsensä elämästä tulee huomattavasti onnellisempaa, jos hän kokee saavansa mielihyvää auttaessaan muitakin ympärillään voimaan hyvin, sen sijaan että kokisi mielihyvää vain, kun hänelle itselleen tapahtuu jotakin hyvää.
Uskotko sinä, että lasten avulla voisi olla mahdollista muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi yhden sukupolven aikana?
