Joskus muutama sekunti saattaa ratkaista loppuelämän suunnan tai sen, tuleeko loppuelämää ylipäätään. Kun olin juuri saanut ajokortin, tein vahingossa aloittelijan virheen, joka olisi voinut maksaa hengen. Juuri kortin saaneen nuoren kanssa kannattaa jutella kotona etukäteen mahdollisista odottamattomista tilanteista liikenteessä.
Luin erään artikkelin nuorukaisesta, joka menehtyi liikenneonnettomuudessa vain joitakin viikkoja ajokortin saamisen jälkeen. Vanhempien suru on varmasti hirvittävä tapahtuman jälkeen. Ajo-olosuhteet olivat olleet hyvät, mutta aurinko oli paistanut suoraan kohti nuorta kuljettajaa. Artikkeli sai minut muistelemaan erästä tapahtumaa vain pari kuukautta sen jälkeen, kun itse olin saanut ajokortin.
Olin ajamassa tutulla reitillä yksin. Reitillä oli kohta, jossa täytyy kääntyä päätieltä pienemmälle tielle, jolloin täytyi ylittää vastaantulevan liikenteen kaista. Tämä kohta sijaitsi pienen mäen päällä. Mäen päällä tajusin auringon paistavan pahasti suoraan edestä, estäen minua näkemästä kunnolla eteeni. Näin tien muutaman metrin matkalta, mutta sen kauemmas näkökenttä ei ulottunut. Ennen mäen huipulle saapumista en ollut aavistanut, kuinka sokaiseva aurinko voi siellä olla.
Pysähdyin kohtaan, jossa täytyi kääntyä pikkutielle ja sitä ennen ylittää vastaantulevan liikenteen kaista. Kauhuissani tajusin, etten pysty näkemään, tuleeko vastaantulijoiden kaistalla autoja. Takanani oli jo jono muita autoja, jotka tööttäilivät kärsimättöminä.
Paniikissa voi tehdä hölmöjä ratkaisuja
Nyt jälkeenpäin ajatellen tuntuu selvältä, kuinka tilanteessa olisi tullut toimia. Minun olisi pitänyt hyväksyä se tosiasia, etten yksinkertaisesti nähnyt riittävästi vastaantulevalle kaistalle, jotta ylitys olisi ollut turvallinen. Olisi pitänyt jatkaa matkaa eteenpäin, kääntyä myöhemmin ja palata takaisin risteyskohtaan toisesta suunnasta. Nykyisellä monien vuosien ajokokemuksella toimisin ilman muuta näin.
Mutta tuolloin olin nuori kokematon kuljettaja, joka oli juuri saanut ajokortin. Olin epävarma eikä minulle ollut päässyt kertymään käytännön kokemusta pulmatilanteista liikenteessä. Mielessäni hakkasi vain ajatus, että on pakko päästä kääntymään nopeasti, koska takana olevat tööttäilevät. Paniikissa tein näin jälkeenpäin ajatellen täysin järjettömältä vaikuttavan päätöksen. Luotin siihen, että vastaantulevalta kaistalta ei tullut juuri silloin autoa, ylitin nopeasti kaistan ja ajoin sivutielle.
Muistan, kuinka käteni tärisivät ratissa ja kuinka jännittynyt olo oli pitkään jälkeenpäin. Myöhemmin ymmärsin, että oli onnesta kiinni, etten menettänyt henkeäni tuona päivänä. Jos vastaantulevalta kaistalta olisikin tullut auto ja minä olisin kääntänyt suoraan sen eteen, en ehkä olisi tässä kirjoittamassa tätä tekstiä.
Joskus tällaiset häviävän pienet hetket ovat ratkaisevan tärkeitä. Fiksutkaan ihmiset eivät aina toimi rationaalisesti hermostuttavassa tilanteessa. Jos juuri ajokortin saanut nuori kuulee vanhemmiltaan kotona tällaisenkin odottamattoman tilanteen mahdollisuudesta liikenteessä, hän saattaa toimia toisin kuin minä ja parhaimmassa tapauksessa se saattaa jopa pelastaa hänen henkensä.
