Kävellessäni koulun ohi pihalla oli iloinen vilinä käynnissä. Osa lapsista pelasi palloa, osa leikki muita leikkejä ja jotkut istuivat penkeillä juttelemassa. Linnut lauloivat ja tunnelma oli keväisen onnellinen. Sitten katseeni osui pieneen poikaan, joka käveli yksin aidan reunusta selkeästi erillään muista, katse painettuna maahan.
Itseäni on kiusattu pienenä koulussa ja tiedän siksi hyvin, miltä tuntuu viettää välitunti aina yksin. Muistan kuinka yritin muina miehinä kävellä pitkin pihaa, luoden vaikutelmaa siitä, ettei yksinolo minua haitannut. Kuitenkin muistan, kuinka minua hävetti ja suretti se, ettei minulla ollut ketään seuranani.
Kun nyt aikuisena katsoin pientä poikaa, joka kulki aidan vierustaa katsoen maahan, kiviä potkien ja toisinaan ympärilleen katsellen muiden lasten leikkiessä ympärillä, mieleni valtasi suuri suru. Olin nähnyt pojan aiemminkin koulun ohittaessani ja aina hän oli yksin.
Yksin oleminen tilanteessa, jossa kaikilla ympärillä olevilla on joku juttukaveri tai ryhmä seuranaan ikään kuin alleviivaa sitä, että et ole hyväksytty. Minun kohdallani syy kiusaamiseen oli se, että olin ainoa luokallani, jolla oli silmälasit. Näin pieni asia saattaa laukaista kiusaamisen ja kun lapsi joutuu kiusaajien silmätikuksi, hänen on hyvin vaikeaa myöhemmin muuttaa tilannetta.
Jäin ajattelemaan näkemääni pitkäksi aikaa jälkeenpäin. Pihalla oli monia lapsia, joilla oli yksi kaveri seuranaan. Tällainen parivaljakko olisi hyvin voinut mennä juttelemaan pojalle ja ottaa hänet seuraansa edes hetkeksi välitunnilla. Lapsille tällaiset asiat eivät aina tule luontaisesti mieleen.
Kotona voidaan rohkaista lasta puolustamaan kiusattuja
Muistan kuinka yksi ainoa poika yritti minua puolustaa, kun muut lapset kiusasivat. Jälkeenpäin olen useasti ajatellut tätä poikaa. Tuli tunne, että hän kenties käyttäytyy sillä tavalla, koska hän oli kotoaan saanut mallin, että kiusattuja tulee puolustaa. Toki en voi varmasti tietää motivaatiota hänen toiminnalleen, mutta mielelläni näin ajattelen.
Jos vanhemmat opettaisivat lapsilleen pienestä pitäen, että nähdessään jonkun olevan aina yksin, kannattaa mennä juttelemaan, vaikka se jännittäisikin. Vanhemmat voisivat jutella asioista lasten kanssa ja kertoa, että kiusatusta tuntuu pahalta olla yksin ja siksi pienikin huomionosoitus ja ystävällinen sana voi tehdä hyvän mielen koko päiväksi.
Lapsille voi opettaa, että hyväntekijä on todellinen sankari, siinä missä kiusaajat ovat pelkkiä säälittäviä pelkureita. Tällä tavalla kotoa saatu oppi voisi saada aikaan sen, että joku näkisi sen yhden lapsen, joka on aina yksin ja menisi kysymään häneltä, mitä hänelle kuuluu.
Vain muutama ystävällinen sana voi antaa kiusatulle motivaatiota jaksaa seuraavat päivät, viikot ja jopa vuodet. Jokaisen, jolla on lapsia, on mahdollista opettaa uudelle kasvavalle ihmiselle, kuinka voi olla tällainen hyväntekijä toiselle lapselle.
