Jokainen vanhempi tietää, että vauvan unirytmi on erilainen kuin aikuisella. Vauva nukkuu lyhyitä pätkiä kerrallaan ja vauvan ollessa hereillä vanhempi on myös hereillä. Tämä tarkoittaa, että vanhempi joutuu pakon edessä muuttamaan ainakin joksikin aikaa omaa unirytmiään vauvan syntymän jälkeen. Unen jatkuva keskeytys on pidemmän päälle hyvin kuluttavaa.
Vastasyntyneiden vauvojen vanhemmat heräilevät keskimäärin kaksi tai kolme kertaa kahdeksan tunnin aikana. Jos Ihminen kykenee nukkumaan viisi tuntia katkeamatonta unta, unen virkistävä vaikutus on voimakkaampi kuin kahdeksan tunnin katkonainen uni. Unen katkonaisuus on erityisen häiritsevää muun muassa siitä syystä, että jatkuva heräily vähentää syvän unen määrää. Syvä uni on erittäin tärkeää unen virkistävän vaikutuksen kannalta.
Kun vanhempi herää kesken unien hoitaakseen vauvaa, vuoteeseen palattuaan hänen on aloitettava unisykli jälleen alusta. Hänen täytyy ensin käydä läpi kevyemmän unen vaiheet ennen vaipumista syvään uneen. Pahimmassa tapauksessa vauva herättää jälleen uudelleen ennen kuin ehtii päästä syvän unen vaiheeseen. Ei ole ihme, että vanhempi voi kokea syvää väsymystä ja unettomuuteen liittyviä sivuvaikutuksia, kuten ärtyneisyyttä, unohtelua ja keskittymisvaikeuksia.
Vanhempi voi erilaisten taktiikoiden avulla pyrkiä maksimoimaan virkistävän unen määrän
Kun univajeesta kärsivä ihminen lopulta vaipuu uneen, aivot pyrkivät kompensoimaan aiemman univajeen vaikutuksia. Tällöin ihminen viettää suhteessa enemmän aikaa syvässä unessa ja REM-unessa ja vähemmän aikaa kevyen unen vaiheessa. Jos vanhemmalla on mahdollisuus toisen vanhemman tuella saada enemmän unta, voi sillä olla ratkaiseva merkitys jaksamisen kannalta. Puolisot voivat jakaa lapsenhoitovastuita siten, että tämä olisi molemmille mahdollista.
Kannattaa itsekin ummistaa silmät ja ottaa lyhyet unet aina silloin, kun lapsi nukkuu. Lyhyilläkin unilla on virkistävä vaikutus. Päiväunia ei kuitenkaan kannata pitkittää liikaa, sillä muuten normaali unirytmi häiriintyy ja vanhempi joutuu tilanteeseen, jolloin ei väsytä, kun olisi mahdollista nukkua illalla lapsen nukahdettua.
Jos suinkin mahdollista, vanhempien kannattaa jakaa vauvan yöruokinnat siten, että joka toinen yö molemmat vanhemmat saisivat pidemmät yöunet. Saattaa olla houkuttelevaa pyrkiä siihen, että työssäkäyvä vanhempi saisi aina riittävät yöunet, jotta hän jaksaa käydä töissä. Tämä kuitenkin käytännössä merkitsee, että kotona oleva vanhempi joutuu jatkuvasti sinnittelemään vähäisemmillä yöunilla.
Pahimmassa tapauksessa tämä uuvuttaa vanhemman niin, että syntyy vaaratilanteita lapsenhoidon aikana päivällä. Parempi ratkaisu onkin, että vaikka työssäkäyvä vanhempi väsyykin enemmän, hän silti osallistuu myös lapsen yöruokintaan. Näin turvataan molempien vanhempien riittävä unensaanti joka toinen yö, mikä edistää molempien jaksamista.
Lähde: Parents
Teksti: Sonja
