Turvaverkot ovat kullanarvoisia monille lapsiperheille ruuhkavuosien keskellä. Jotkut kuitenkin joutuvat selviämään ilman minkäänlaista tukea. Onko teidän perheessänne riittävät tukiverkot yllättävien tilanteiden varalle?
Paljon puhutaan turvaverkkojen tärkeydestä ruuhkavuosien aikana. Silloin kun ympärillä on ihmisiä, jotka voivat tarvittaessa auttaa, turvaverkkojen olemassaolon saattaa ottaa itsestäänselvyytenä. On kuitenkin monia perheitä, joilla ei ole ketään, jonka puoleen kääntyä, jos tarvitaan vaikka nopealla aikataululla lastenhoitajaa. Tällöin vanhempi ei pysty menemään tärkeään tapaamiseen tai hänen on otettava lapsi mukaan. Jos turvaverkko olisi vahva, olisi monia ihmisiä, joiden puoleen voisi kääntyä ja todennäköisesti joku heistä pystyisi auttamaan lapsenhoidossa.
Vauvakuplassa turvaverkot eivät aina tule mieleen
Turvaverkkoja ei useinkaan ajattele siinä vaiheessa, kun vanhempi on vauvan kanssa kotona. Kun vanhempi on keskittynyt lastenhoitoon, saattaa helposti suhteet omiin ystäviin jäädä vähemmälle. Kun vanhempi palaa töihin, turvaverkko on voinut harventua merkittävästi, koska ihmisiin ei ole tullut pidettyä yhteyttä. Tällöin saattaa tuntua hankalalta pyytää apua, kun sitä tarvitsee.
Huolellisella varautumisella voi välttää tällaiset sudenkuopat. Vaikka vanhemmalla olisi tunne, että alkuvaiheessa haluaa olla oman perheen parissa vauvakuplassa eikä välttämättä jaksa tavata muita, kannattaa pyrkiä pitämään yllä aiempia ihmissuhteita. Ystävät ja läheiset ovat kullanarvoinen apu yllättävien tilanteiden osuessa kohdalle.
Ennakointi on paras suojautumismekanismi
Ihminen voi helposti ajatella, että pahimmat potentiaaliset uhat eivät osu omalle kohdalle ja asioihin varautumista ei välttämättä koeta tärkeänä. Näin voi olla erityisesti, jos varautuminen merkitsee jonkinlaista työpanosta. Ihminen saattaa silloin valita helpoimman tien ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Usein näin käykin eikä tulevaa pidä muutenkaan liikaa pelätä. Terve ennakointi saattaa kuitenkin pelastaa monelta tilanteelta.
Riippuu paljon vanhemman persoonasta, viettääkö hän mielummin aikaa perheensä parissa vai kokeeko hän tarvitsevansa ulkopuolisia kontakteja. Vauvavuoden aikana moni vanhempi voi tuntea yksinäisyyttä. Jos vanhempi saisi valita, hän kenties hakeutuisi ihmisten seuraan, mutta muiden elämäntavat voivat olla niin erilaisia, että yhtymäkohtia ei vauva-arjen kanssa löydy.
Ideaalinen tilanne turvaverkkojen kannalta on sellainen, jossa ystäväpiirin kuuluu perheitä, joissa on samanikäisiä lapsia. Tällöin on helppo pyytää, että oma lapsi voisi mennä hetkeksi hoitoon ystäväperheeseen, jos itselle tulee yllättävä meno. Siksi onkin erittäin hyödyllistä pyrkiä hankkimaan uusia ystäviä esimerkiksi hiekkalaatikolla, vaikka ei välttämättä muutoin kokisikaan itseään maailman sosiaalisimmaksi ihmiseksi.
Teksti: Sonja
