Koiran ja lapsen välinen yhteys on parhaimmillaan molemmille antoisa ja elinikäinen ystävyyssuhde. Pahimmillaan koira tai lapsi rasittuu liikaa, aiheuttaa vaaratilanteita tai tilanteen, jossa jommankumman tarpeet jäävät liian vähälle huomiolle. Useimmiten käy niin päin, että koira kärsii ja jää ulkopuoliseksi tai jalkoihin.
Koiran hankintaa tulee pohtia tarkoin lapsiperheeseen, varsinkin lasten ollessa pieniä. Elämä pienten lasten kanssa on kuluttavaa eikä voimavaroja välttämättä ole sen lisäksi koiranpennusta huolehtimiseen. Pentukin vaatii jatkuvaa valvomista ja huolenpitoa. Sitä tulee kouluttaa aktiivisesti, jotta siitä tulisi hyvätapainen koira.
Mikäli aikoo yhdistää nuo kaksi asiaa, vaatii se vanhemmalta huolellista pohdintaa asian suhteen, sekä omien voimavarojen ja ajankäytön arviointia. Päävastuu koirasta on aina vanhemmalla, vaikka perheessä olisi innokkaita koululaisia koiraa hoitamaan. Joidenkin lasten alkuhuuma ja ihastus koiran hoitamiseen voi lopahtaa nopeasti.
Valitse koira huolella
Koirarodun ja koiran valintaan tulee käyttää lapsiperheessä vielä normaaliakin enemmän aikaa ja vaivaa. Lapsiperheen koiran tulisi omata hyvät hermot. Se ei saisi olla herkkä käyttämään hampaitaan ihmiseen. Tutkijat ovat selvittäneet, että sekarotuiset ja pittbullterrierit purevat lapsia herkimmin. Myös koiran pään muoto kertoo sen puremisherkkyydestä. Useimmissa puremistapauksissa aikuinen on ollut samassa tilassa, mutta lapsi on päässyt häiritsemään nukkuvaa koiraa.
Mistä tunnistaa, että koiralla on hyvä olla lapsiperheessä?
Koiran käytös ja elekieli paljastaa sen, onko koiralla hyvä olla ja ollaanko sen suhteen enemmän plussan kuin miinuksen puolella. Ihmisen täytyy kuitenkin osata lukea koiraansa. Koirien elekieli on täysin erilaista kuin ihmisellä. Monilta jää koiran stressi tunnistamatta, koska ei tiedetä ja tunneta tarpeeksi koiran elekieltä.
Lisäksi kannattaa miettiä muutamia seikkoja ja tarkistaa ovatko asiat päällisin puolin hyvin. Lopullisen vastauksen hyvinvoinnistaan kertoo kuitenkin koira itse käytöksellään ja elekielellään. Pohdi muun muassa näitä asioita: onko koiralla mahdollisuus omaan rauhaan ja paikkaan ilman, että se suljetaan yksin toiseen huoneeseen.
Onko koiralla mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä toimintaa? Onko rodun ja yksilön omat tarpeet otettu arjessa huomioon? Saako koira lepoa, ulkoilua ja virikettä sopivassa suhteessa? Päävastuu koirasta tulisi olla aina aikuisella. Lapsille on opetettava pelisäännöt koiran kanssa sekä perusasiat koirasta. Lasten tulisi tietää, milloin koiran täytyy antaa olla rauhassa ja miten sitä tulisi käsitellä. Aikuisen on valvottava koko ajan koiran ja pienten lasten yhteiseloa.
Ikävä kyllä kaikissa lapsiperheissä eivät edellä mainitut asiat toteudu, eikä koiran elekieltä osata lukea tai koiran stressaantumisen merkkejä ei huomata. Tällöin on haasteena, että koiran kanssa voi sattua vaaratilanteita. Ikävimmistä tapauksista saa lukea lehdistä.
Suurin haaste on yleensä se, ettei vanhempi kykene pitämään hyvää huolta niin pienestä lapsesta kuin koirasta ja aika ei yksinkertaisesti riitä molemmille. Tällöin koiran huolenpito voi jäädä vähemmälle, eikä koiran tarpeista pystytä huolehtimaan. Esimerkiksi aktiivinen harrastuskoira ei pääse harrastamaan ja toteuttamaan lajityypillisiä asioita. Ison koiran lenkit saattavat jäädä liian lyhyiksi, koska lapsi ei viihdy vaunuissa tai rattaissa tarpeeksi pitkään.
Jos kuitenkin saa lapsiperhe-elämän ja koiran omistamisen yhdistettyä, voi se antaa molemmille osapuolille paljon hyvää. Lapsi oppii eläinten kunnioittamista, koiran hoitoa ja isommat lapset vastuunkantamista. Koira puolestaan saa seurata lapsiperheen hulinoita, osallistua siihen ja kokea olevansa tärkeä osa laumaa.
Millaiset koirarodut mielletään yleisesti lapsiperheeseen sopivammiksi? Olisiko sinulla aikaa aktivoida energistä koiraa ja kenties harrastaa sen kanssa?
Lähteet: Hanki koira, Iltalehti ja Tekniikan Maailma
Teksti: Anne-Mari Valta
