80-luvun ruuhkavuosiäiti ihmettelee nykyvanhempia: itsekkyyttä, tyytymättömyyttä ja kännyköiden jatkuvaa räpläystä

Kuva: Nanna

Monesti nykyvanhempia ja heidän lapsiaan arvostellaan kovinkin sanakääntein. Usein arvostelijoina toimii vanhempi väki, nykyvanhempien omat vanhemmat. Mitä nykyvanhempien omat vanhemmat oikeastaan ajattelevat asiasta? Näihin kysymyksiin antaa oman näkökulmansa ja neuvonsa äiti, jonka omista ruuhkavuosista on aikaa jo vuosikymmeniä.

Tähän artikkeliin on haastateltu Marjaa, joka eli omia ruuhkavuosiaan 1980 ja 1990-lukujen taitteessa. Perheeseen kuului tuolloin vanhempien lisäksi kolme seitsemän vuoden sisällä syntynyttä lasta. Marja on itse vaatimattomista oloista lähtöisin, mutta onnistui siitä huolimatta luomaan menestyksekkään uran ja hoitamaan lapset ja kodin. Marja kertoo kuulleensa ruuhkavuosi-käsitteestä ensimmäisen kerran, kun Tarja Halonen mainitsi ne 2000-luvun alkupuolella. Marja muistelee, että ruuhkavuodet olivat haasteista huolimatta hänen elämänsä parasta aikaa.

Mikä nykyvanhemmissa ihmetyttää?

Marja kokee, että nykyajan vanhemmat kuvittelevat usein, että heidän omilla vanhemmillaan oli paljon helpompaa. Marjan mukaan tosiasia oli kuitenkin silloinkin, että töissä oli käytävä ja olosuhteet kotona olivat usein nykyaikaa alkeellisemmat. Tilaa oli paljon vähemmän, kodinkoneita vähemmän ja esimerkiksi ruoka tehtiin alusta loppuun itse.

Marja kokee, että monet vanhemmat ovat nykyään paljon itsekkäämpiä, sillä he ovat tottuneet saamaan lähes kaiken, mitä haluavat jo kotona. Marja itse kasvoi isossa köyhässä perheessä, jossa oli pulaa kaikesta, niin ruoasta, vaatteista, kengistä kuin harrastus- ja opiskelumahdollisuuksista. Vaikka Marjan lapsuus oli aineellisesti köyhää, se oli henkisesti rikasta monella tapaa. Marja itse halusi, että hänen lapsillaan asiat olisivat paremmin kuin hänellä.

”Ehkä eniten hämmästyttää se negatiivinen asenne, kun mihinkään ei olla tyytyväisiä. Ihmettelen, etteivätkö vanhemmat pidä omista lapsistaan. Moni puhuu heistä hyvin usein negatiiviseen sävyyn. Kaikki huonot asiat lapsesta tuodaan esiin. Monesti tuntuu, että vanhemmat haluaisivat lasten kasvavan isoiksi nopeammin.” Marja

Marjaa ärsyttää myös se, että vanhemmille kännykkä ja tietokone tuntuvat olevan välillä tärkeämpiä kuin oma perhe. Lapsi oppii vanhemman somen käyttöä seuraamalla asioita, joita hän ei vielä ymmärrä ja toisaalta saa vääränlaisen mallin. 

Mitä nykyvanhempien pitäisi tehdä toisin?

Marjan mielestä lapsia voisi enemmän suojella maailman pahuudelta. Hän ei ymmärrä, miksi lapsille kerrotaan pahoistakin asioista vähän liian avoimesti. Lapset eivät ymmärrä asioita aikuisten tavoin ja voivat ahdistua. Marjan mielestä lasten tulee saada olla lapsia.

Marja kokee, että valittamalla kuluu energiaa hukkaan. Hän tietää jo omastakin kokemuksesta, että kiire loppuu viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset muuttavat pois. Jokainen vanhempi on hänen mukaansa korvaamaton, samoin jokainen lapsi.

”Ruuhkavuosiaika on loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika elämästä.”

Maailma on Marjan mukaan muuttunut sekä hyvään että huonoon suuntaan. Hän toivoo, että hänen jälkipolvensa eivät joutuisi taistelemaan kiireen keskellä. Hän ei myöskään haluaisi, että suurimmat haaveet liittyisivät vapauteen tai siihen, että rahaa olisi niin paljon, että sillä pystyisi heti hankkimaan lisää tavaraa. Hänen mukaansa materiaalisesta hyvästä ei kannata tehdä liian tärkeää. 

Mitä hyvää näet nykyvanhemmissa?

Marja näkee nykyvanhemmissa ja heidän kasvatustyylissään myös paljon hyvää. Hän pitää tärkeänä sitä, että monessa perheessä molemmat vanhemmat osallistuvat lasten hoitamiseen. Lapsille tarjotaan aikaisempaa parempaa ruokaa. Lapsia kuunnellaan ja tunteita näytetään, vaikka ne olisivat kielteisiäkin. Marja pitää hyvänä myös sitä, että lapsille annetaan mahdollisuus valita, eikä heitä pakoteta samalla tavalla kuin ehkä aiemmin.

Marja kokee, että nykyään vanhemmat tietävät enemmän ja ymmärtävät lapsia paremmin toisissa asioissa. Marja pitää myönteisenä asiana, että nykyisin vanhemmat ajattelevat myös omaa jaksamistaan ja hakevat apua. Hänen aikanaan oli harvinaista, että mahdollisiin ongelmiin lasten kanssa olisi haettu ulkopuolista asiantuntija-apua.

Mitä neuvoja antaisit nykyvanhemmille?

Marja kehottaa elämään elämää ja viettämään välillä aikaa ilman, että koko ajan pitäisi suorittaa. Mattojen ei tarvitse olla aina suorassa, eikä pölykoirista ja murusista pöydän alla kannata liikaa välittää. Tekemättömiä töitä voi tehdä vaikka eläkkeellä. Marjan mukaan monessa hankalassa lasten kasvatukseen liittyvässä tilanteessa auttaa, kun yrittää itse pysyä rauhallisena. Vaikka pitäisi olla hyvä vanhempi, puoliso ja menestyä töissä, Marja neuvoo pysähtymään.

”Kiire menee ohi, kun malttaa hetkeksi istahtaa.”

Kun lapsi haluaa jotakin kysyä tai jutella, siihen pitäisi Marjan mielestä antaa heti aikaa. Joskus tulee aika, kun lapsi ei enää tulekaan kysymään tai juttelemaan oma-aloitteisesti. Marja neuvoo vanhempia myös vähentämään kännyköiden jatkuvaa räpläystä. Myöskään omaa aikaa ei kannata yliarvostaa.

Marja kokee, että jokainen sukupolvi kasvattaa lapsensa omasta mielestään välillä liian huonosti. Aika ja kärsivällisyys eivät aina riitä. Välillä vanhempi saattaa kokea, että tekee peruuttamattomia virheitä. Marjan mukaan lasten kasvatus ei ole kuitenkaan suorittamista vaan elämistä. Mitä Marja sitten itse tekisi toisin?

”Jättäisin kiirehtimisen, kuuntelisin enemmän, kunnioittaisin omien lapsien mielipiteitä…”

Marjaa on haastateltu myös toisessa artikkelissa, jossa Marja kertoo ruuhkavuosiarjestaan 1980  ja 1990-lukujen taitteessa. Marja ei esiinny artikkelissa omalla nimellään.

Teksti: Nanna

Sinua saattaisi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:

Arjen kaaosta voi helpottaa pienillä asioilla

Tuore vanhempi: muista nämä 5 neuvoa

Pitääkö isovanhempien hoitaa lastenlapsia?

2 kommenttia

  1. Olipa asiallinen kirjoitus nykypäivän vanhemmuudesta ja ruuhkavuosista. Opeihmisenä voi todeta, että rauhattomuus ja lyhytjänteisyys näkyy juurikin -80 -lukulaisten jälkikasvunsa nyt. Olisikin suositeltavaa, että nykykonstein jokainen hankkisi sen verran lapsia kuin oma kantokyky antaa myöden ja mielellään sen jälkeen, kun kaikki muu on jo nähty.

  2. Itse olen 34 vuotias kahden lapsen äiti, enkä ymmärrä nykyvanhempia myöskään, valitettavasti nykyvanhempi kun itsekin olen. Poika aloittaa syksyllä neljännen luokan, tytär menee yläasteelle. Ruuhkavuodet olivat elämäni parasta aikaa, kun lapset olivat pienempiä. En vaihtaisi niitä aikoja mihinkään, ikävöin. Olen lapsena sellaisen kasvatuksen saanut, että omatkin lapseni haluavat ennemmin ulkoilla, harrastaa, viettää aikaa yhdessä kuin räplätä jatkuvaan sitä puhelinta. Olen itsestäni ylpeä, että olen saanut heistä kasvatettua fiksuja, perhettä rakastavia, myötätuntoisia ihmisiä. Sekä siitä, että silloin kun puhelimella ovat, tunnistavat siellä mikä on oikein ja mikä ei. Kertovat minulle jos jokin painaa ja arvostavat meidän yhteisiä hetkiä. Lisään vielä, että moni vanhempi ei ymmärrä kuinka tärkeää on ruokailla yhdessä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.

    Array
(
    [0] => thumbnail
    [1] => medium
    [2] => medium_large
    [3] => large
    [4] => 1536x1536
    [5] => 2048x2048
    [6] => vp_sm
    [7] => vp_md
    [8] => vp_lg
    [9] => vp_xl
    [10] => vp_sm_popup
    [11] => vp_md_popup
    [12] => vp_xl_popup
)