Jos vanhemmalta kysyy, mikä on parasta vanhemmuudessa, mieleen tulee monia asioita. Vanhempi voi olla sitä mieltä, että parasta on yksinkertaisesti se, että elämään on tullut omien lasten kaltaiset ihanat olennot. Tämän lisäksi vanhemmuudessa on monia muitakin ihania asioita.
Vanhemmuuden eräs loistava anti on se, että pääsee tavallaan uudestaan kokemaan oman lapsuutensa, mutta nyt eri näkökulmasta. Lapsen näkökulma on täysin erilainen kuin aikuisen näkökulma, jota värittää vuosikausien elämänkokemus. Toisinaan vanhempi saattaa kokea jopa mullistavia oivalluksia liittyen omaan elämäänsä, kun hän tarkkailee lastaan. Lapsi saattaa reagoida tiettyihin tilanteisiin täsmälleen samoin kuin vanhempi itse reagoi lapsena.
Joskus vanhempi saattaa ymmärtää, minkä takia hänestä itsestään tietyt asiat ja tilanteet tuntuvat nyt aikuisena sellaisilta kuin tuntuvat. Hän saattaa muistaa, kuinka hänen omat vanhempansa käyttäytyivät eri tilanteissa häntä kohtaan. Jos oma vanhempi on ollut hyvin ankara, antanut paljon rangaistuksia, tukahduttanut lapsen uteliaisuutta, tai jopa käyttänyt fyysistä väkivaltaa, tämä vaikuttaa lapsen itsetuntoon.
Huonot toimintamallit siirtyvät usein sukupolvelta toiselle
Vanhempi ei välttämättä ole ollut niin tietoinen tästä asiasta, kunnes joutuu itse vastaaviin tilanteisiin oman lapsensa kanssa. Hän saattaa ensin vaistomaisesti toimia samoin kuin hänen omat vanhempansa toimivat. Jossain vaiheessa vanhempi kuitenkin ymmärtää, että itse asiassa juuri tämänkaltainen tilanne on ollut ratkaisevassa roolissa muokkaamassa hänestä sellaista aikuista, joka hänestä on tullut. Tällöin hänellä on mahdollisuus oman lapsensa kanssa toimia toisin.
Tietyt toimintamallit, jotka kenties ovat jatkuneet sukupolvesta toiseen, on mahdollista katkaista, kun eräs vanhempi jossain kohdassa sukupolvien ketjua ymmärtää, että jokin toimintatapa on väärä.
Jos mietimme, minkälainen maailma oli sata vuotta sitten, moni asia oli paljon huonommin. Naiset olivat huomattavasti alistetummassa asemassa, mielenterveysongelmaisille annettiin vankilarangaistuksia ja moni muukin asia oli paljon nykyistä huonommin.
Monilla rintamilla on menty paljon eteenpäin juuri siksi, että jossakin vaiheessa uusi sukupolvi on ymmärtänyt, että vanhan sukupolven piintyneet toimintatavat eivät ole oikein. Maailman muuttuminen paremmaksi edellyttää, että uusi kasvava sukupolvi omaksuu pienestä pitäen toisenlaiset arvot kuin aiemmilla sukupolvilla on ollut.
Jos vanhempi kokee maailmaa katsoessaan, että täällä on asioita, joita tulisi muuttaa paremmaksi, hän voi opettaa lastaan toimimaan eri tavalla kuin häntä itseään on opetettu. Tämä on tehokkain keino, jonka avulla vanhempi voi muuttaa maailmaa vastaamaan paremmin omia arvojaan. Lapset ovat tulevaisuus ja siksi vaikuttamalla lasten arvoihin ja tuleviin toimintatapoihin on mahdollista konkreettisesti vaikuttaa maailman tulevaisuuteen.
