Kun vanhempi huolehtii liikaa lapsensa tulevaisuudesta

Jokaista vanhempaa huolettaa lapsensa tulevaisuus. Se on täysin normaalia, mutta milloin vanhemman huoli menee liiallisuuksiin?

Jos lapsi ei ole motivoitunut koulunkäynnistä ja saa huonoja arvosanoja, vanhempaa voi huolettaa, kuinka lapsi tulee pärjäämään aikuisena. Jos lapsella ei ole riittävää koulutusta, hänen voi olla vaikeaa työllistyä. Lapsella saattaa olla haaveita, jotka edellyttävät yliopistotutkintoa ja vanhempi voi olla huolissaan siitä, pääseekö lapsi yliopistoon, jos ei jaksa keskittyä koulunkäyntiin. Jos lapsen on vaikea saada uusia ystäviä, vanhempi murehtii, kuinka lapsi selviää aikuisuudessa ja yhteiskunnassa ylipäätään.

Ilmiö on tunnettu psykologiassa: vanhempi kokee nykyhetken ongelmat varmana indikaattorina tulevaisuuden ongelmista. Ajattelutapa on hyvin stressaavaa ja voi aiheuttaa voimakasta ahdistusta vanhemmalle.

Toisinaan vanhemman tulevaisuuteen liittyvät huolet ovat selkeästi ylimitoitettuja

Tällaiselle ajattelulle on tyypillistä se, että ihminen odottaa negatiivisimman vaihtoehdon toteutuvan. Vaikka todennäköisyys puhuisi sen puolesta, että pahin vaihtoehto ei luultavasti tule toteutumaan, vanhempi ei pysty lopettamaan huolehtimista.

Jokainen ihminen ajattelee näin joskus elämänsä aikana. Ihmiselle on tyypillistä tehdä yleistyksiä ja nähdä yksittäiset negatiiviset tapahtumat ikään kuin toisiinsa liittyvinä päättymättömänä tappion ketjuna. Jos lapsi saa muutaman huonon arvosanan, tämä ei merkitse sitä, että hänen koko elämänsä tulee menemään huonosti. Silti vanhemmalla voi olla voimakas tunne, että muutamat epäonnistumiset ovat yhteydessä siihen, minkälainen lapsen tulevaisuudesta tulee.

Tämä vääristynyt ajattelutapa on haitallista siksi, että mikäli näemme asiat negatiivisempana kuin ne ovatkaan, voi se vaikuttaa elämään monilla tavoin. Jos aina pelkää pahinta, ihminen voi tiedostamattaan toimia tavoilla, jotka itseasiassa mahdollistavat pahimman lopputulemana toteutumisen. Negatiivisella ajattelulla ei ole minkäänlaista positiivista vaikutusta, päinvastoin pahimmillaan se saattaa jopa edesauttaa pahimpien pelkojen toteutumista.

Tämä ei tarkoita, ettei ihmisen pitäisi reagoida mahdollisuuteen, että asiat voivat mennä pieleen. Päinvastoin, monesti varovaisuus ja asioihin reagointi mahdollistavat hyvän lopputuloksen. On suuri ero, tekeekö ihminen tervettä ennakointia vai pelkääkö hän jatkuvasti pahinta, jolloin pelko hallitsee päivittäisiä ajatuksia.

Vanhempi voi olla jo etukäteen alitajuisesti vakuutellut itselleen, että hänen lapsensa elämä tulee menemään huonosti sen takia, että lapsen murrosikä on hyvin vaikea. Vanhempi voi alkaa käyttäytymään tavoilla, jotka edesauttavat, että lapsen elämä voi todellakin mennä huonoon suuntaan tämän aikuistuttua. Kannattaa pyrkiä pääsemään omasta ahdistuksestaan eroon ja keskittyä negatiivisten asioiden sijasta positiivisiin asioihin. Positiivinen kannustaminen ja onnistumiseen keskittyminen on usein paljon tehokkaampaa kuin negatiivisten vaihtoehtojen ennakointi ja niiden jatkuva pelkääminen.

Lähde: Empowering Parents

Teksti: Sonja