Yhdenmukaiseen muottiin sovittamisesta voi seurata ongelmia sellaisille lapsille, joiden oppimistyyli eroaa valtavirrasta.
Puhutaan, että koulumaailmassa lapset on pitkään pyritty sovittamaan yhteen tiettyyn muottiin. Mikäli lapsi ei tähän muottiin sovi, ei hänen yksilöllisiä ominaisuuksiaan aina tueta ja oteta huomioon luokan arjessa. Toki luokat ovat suuria ja yksilöllistä opetusta voi siksi olla haasteellista järjestää. Kuitenkin kun katsoo nykyistä koulujärjestelmää, ei voi välttyä ajattelemasta, olisiko järjestelmää mahdollista muokata siten, että lasten väliset yksilölliset erot tulisi paremmin huomioitua.
Samoin kuin lumihiutaleita ei ole kahta samanlaista, ei myöskään kahta samanlaista ihmistä löydy tältä planeetalta. Kun katsoo alakoululuokkaa, asia tulee hyvin konkreettisesti esiin. Jokainen lapsi on oma persoonallisuutensa. Yksi voi olla ulospäinsuuntautunut siinä missä toinen on ujompi. Jollakin toimii parhaiten tietynlaiset oppimisstrategiat siinä missä toisen oppimistapa on täysin erilainen.
Nykykoulu suosii tietynlaisia oppijoita
Nykykoulussa parhaiten pärjäävät sellaiset lapset, joiden oppimistyyli on lähellä keskiarvoa, jota kouluissa sovelletaan. Sen sijaan lapset, jotka oppisivat erinomaisesti hivenen toisenlaisilla menetelmillä, jäävät nykysysteemin jalkoihin. Tämä on hirvittävän surullista, sillä moni lapsi olisi kykeneväinen oppimaan tehokkaasti, jos annettaisiin mahdollisuus käyttää hänelle sopivia oppimistapoja.
Monesti vanhemmilla on omien töidensä takia niin kiire, että he eivät ehdi auttamaan lastaan koulunkäynnissä. Lapsen koulunkäynnin tulisi olla ensisijaisesti koulun vastuulla, eikä vanhempien täytyisi joutua käyttämään omaa aikaansa lapsensa opettamiseen. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että monet vanhemmat näkevät, ettei heidän lapsensa kykene oppimaan tehokkaasti, mikäli opetus on vain koulun varassa. Näin on varsinkin, jos lapsen tapa oppia poikkeaa valtavirrasta. Tällöin vanhemmat kokevat tärkeänä opettaa lastaan myös itse, jolloin lapsi pystyy löytämään itselleen tehokkaimmat opiskelumetodit ja pärjää paremmin muun luokan matkassa.
Tämä merkitsee sitä, että lapset, joiden vanhemmilla ei ole taitoja tai aikaa auttaa lastaan tällä tavoin, joutuvat eriarvoiseen asemaan sellaisten lasten kanssa, joiden vanhemmilla on näitä mahdollisuuksia. Tämä tuntuu väärältä, sillä kaikkien lasten tulisi saada lähtötilanteesta riippumatta samankaltaiset mahdollisuudet oppia tärkeitä taitoja, joiden avulla on mahdollista selviytyä aikuisena yhteiskunnassa.
Nämä ongelmat tiedostetaan hyvin opettajien ja päättäjien joukossa ja yrityksiä on ollut ongelmien ratkaisemiseksi. Muutokset vievät aikaa ja byrokratian rattaat pyörivät hitaasti, niin myös tässäkin tapauksessa. Täytyy toivoa, että tulevina vuosina koulujärjestelmä onnistuisi uudistumaan sillä tavalla, että lasten yksilölliset ominaisuudet oppijoina otettaisiin paremmin huomioon.
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja