Lapselle voi opettaa jo pienestä pitäen, että on “siistimpää” olla kiusattujen puolustaja kuin kiusaaja.
Kiusaaminen on Suomessa valitettavan yleistä sekä kouluissa että työpaikoilla. Se, että aikuiset ihmiset työpaikoilla kiusaavat toisiaan, johtuu osittain siitä, että jo koulussa on totuttu kiusaamiseen eikä kaikille lapsille olla opetettu, ettei toisia saa kiusata. Jos vanhemmat opettavat lapselleen jo pienestä pitäen, että on “siistimpää” olla kiusattujen puolustaja, joka menee väliin sanomaan, ettei toista saa kiusata, tästä on lapselle paljon hyötyä aikuiselämässä. Myös hänen ympärillään olevat hyötyvät siitä, että hänestä kasvaa empaattinen toiset huomioon ottava ihminen.
Toki vastuun ei pitäisi olla yksin vanhemmilla. Koululla on myös merkittävä rooli lapsen kasvatuksessa. Pienille lapsille pitäisi pystyä opettamaan myös koulussa nykyistä tehokkaammin, että kiusaaminen ei ole siistiä tai ihailtavaa, vaan päinvastoin typerää ja halveksuttavaa. Jos yleinen asenne muuttuisi tällaiseksi jo alakoulussa, tämä voisi vaikuttaa siihen, ettei myöskään työpaikoilla kiusattaisi toinen toisiaan, koska kiusaamista pidettäisi halveksuttavana.
Lapsille voi opettaa empatiaa monilla tavoilla
Monet lapsille suunnatut elokuvat pyrkivät opettamaan empatiataitoja. Supersankari on yleensä kaikkien ihailema hahmo, joka puolustaa sorrettuja ja taistelee ilkeitä hahmoja vastaan. Elokuvia katsoessa lapsen kanssa voi jutella, kuinka hienoa on, että elävässäkin elämässä voi olla hyvää tekevä supersankari, jos näkee lähellään apua tarvitsevia. Asia jää lapsen mieleen ja mikäli hän näkee jotakuta kiusattavan, hän voi helpommin mennä sanomaan kiusaajalle, ettei kiusaaminen ole oikein.
Toki lasta ei pidä rohkaista menemään väliin kiusaamistapahtumaan, jossa hänelle voi sattua jotain. On tärkeää opettaa, että mikäli tilanne vaikuttaa vaaralliselta, täytyy mennä etsimään aikuinen ja kertoa hänelle asiasta. Mutta jos kiusaamistilanne on päiväkodin tai koulun pihalla tapahtuvaa haukkumista, lapselle ei luultavasti aiheudu vaaraa, jos sanoo haukkujalle, ettei toista saa kiusata.
Jotkut vanhemmat voivat ajatella, etteivät he halua oman lapsensa sekaantuvan tilanteeseen. Kuitenkin jos kaikki ihmiset ajattelisivat, että he eivät halua sekaantua asioihin siksi, että eivät uskalla niin tehdä, silloin maailman epäkohtien parantaminen kestäisi huomattavasti kauemmin tai saattaisi olla jopa mahdotonta. Hiljainen hyväksyminen tai poispäin katsominen mahdollistavat osaltaan väärintoimijoiden käytöksen.
Positiiviset muutokset vaativat aina rohkeutta, eivätkä ne ole mahdollisia ilman ihmisiä, joilla on aito halu toimia oikein. Nämä ihmiset ovat joskus olleet pieniä lapsia ja se oppi, jonka he ovat kotona on saaneet, on ollut ratkaisevassa roolissa sen suhteen, kuinka he toimivat aikuisena. Meistä jokainen voi olla tulevan supersankarin vanhempi.
