Mielenterveyden häiriöt ovat enenevissä määrin läsnä teinien ja heidän vanhempiensa elämässä. Lasten ja nuorten pahoinvointi voi näkyä itsensä vahingoittamisena, joka on verrattain yleistä ja sen vaikutukset koskettavat myös heidän lähipiiriään.
Jos nuorella on takanaan haitallisia lapsuuskokemuksia, voi se lisätä itsensä vahingoittamisen riskiä, osoittaa väitöskirjatutkija Joonas Pitkäsen tekemä tutkimus.
”Haitalliset lapsuudenkokemukset, kuten vanhempien mielenterveyden häiriöihin ja päihteiden käyttöön liittyvät sairaalajaksot sekä vanhempien rikosepäilyt, lisäävät tutkimukseni mukaan itsensä vahingoittamisen riskiä”, Pitkänen kertoo Helsingin yliopiston tiedotteessa.
Mitä enemmän haitallisia lapsuuskokemuksia on, sitä suurempi on myös itsensä vahingoittamisen riski, mikä on havaittu jo useammassa aiemmassa tutkimuksessa. Tässä tutkimuksessa uutena tuloksena havaittiin, että yhteydet ovat kohtalaisen samankaltaisia riippumatta siitä, liittyvätkö mitatut kokemukset äiteihin vai isiin.
Psykiatrista hoitoa käyttivät tutkimuksen mukaan todennäköisemmin ne itseään vahingoittaneet nuoret, joiden vanhemmilla oli ylemmän korkea-asteen koulutus. Vastaavasti hoidon todennäköisyys oli pienintä niillä nuorilla, joiden vanhemmilla oli perusasteen koulutus. Pitkäsen mukaan nämä sosioekonomiset erot olivat selkeimpiä itsensä vahingoittamisesta johtuneen sairaalajakson jälkeen, mutta eroja havaittiin myös ennen tapahtumaa.
Pitkänen kertoo tiedotteessa, että nuoren itsensä vahingoittaminen lisäsi myös heidän äitiensä todennäköisyyttä käyttää psykiatrista hoitoa heti tapahtuman jälkeen, mutta tämä muutos oli lyhytaikainen. Tästä voidaan päätellä, että myös perheenjäsenten huomiointi on tarpeen nuorten itsensä vahingoittamiseen liittyvässä sairaalahoidossa.
Perheen tulotasokin vaikuttaa
Lapsuusajan kokemusten lisäksi vahingoittamiseen vaikuttaa myös perheen tulotaso: lapsuudenperheen matalat tulot nostavat itsensä vahingoittamisen riskiä nuorella aikuisiällä. Tulot olivat yhteydessä lisäksi nuoruusiän väkivaltarikollisuuteen, sijoittamiseen kodin ulkopuolelle ja koulumenestykseen.
Nämä nuoruusiässä mitatut riskitekijät myös selittävät suurelta osin lapsuudenperheen matalien tulojen ja itsensä vahingoittamisen välistä yhteyttä. Tutkimus viittaa siihen, että lapsuudenperheen matalat tulot ja haitalliset kokemukset saattavat yhdessä lisätä itsensä vahingoittamisen riskiä erityisen paljon.
”Kohdennettu tuki taloudellisesti huono-osaisille perheille voisi ehkäistä paitsi itsensä vahingoittamisesta johtuvia sairaalajaksoja, mahdollisesti myös muita nuoruusiän ongelmia”, Pitkänen sanoo.
Pitkänen käsitteli tutkimuksessaan haitallisten lapsuusajan kokemusten ja lapsuudenperheen tulojen yhteyttä sellaisiin sairaalajaksoihin, jotka johtuvat nuoruusiässä tapahtuneesta itsensä vahingoittamisesta. Aineistona käytettiin viranomaisrekistereitä.
Tuoko soteuudistus apua?
Nuorten hyvinvoinnista on keskusteltu viime vuosina paljon muun muassa mielenterveyden ja väkivaltarikollisuuden näkökulmista. Psykiatrinen hoito on ruuhkautunut, ja nuorten itsemurhat ovat Suomessa verrattain yleisiä muihin Euroopan maihin verrattuna. Soteuudistus suunniteltiin osittain vastaamaan hoitojärjestelmän eriarvoisuuteen.
”Huolimatta niin sanotusta universaalin hyvinvointivaltion kontekstista tutkimuksen tulokset osoittavat, että psykiatristen terveyspalvelujen käyttö on eriarvoisesti jakautunutta myös sellaisilla nuorilla, joilla hoidon tarve on suurta”, Pitkänen kommentoi.
”Aiheen jatkotutkimukset ovat tulevina vuosina tarpeen, ja aika näyttää, pystyykö soteuudistus korjaamaan tässä tutkimuksessa havaittua hoidon käytön eriarvoisuutta”, hän päättää.
Teksti: Miia
