Lapsena saattoi joskus nolottaa kovasti, jos törmäsi kaupungilla koulukavereihin omien vanhempien ollessa mukana. Mutta entä jos kokee samanlaisia tunteita liittyen omaan puolisoon? Onko normaalia, että puolisoaan joskus häpeää?
Moni muistaa lapsuudestaan tunteen, kun omat vanhemmat hävettivät erilaisissa tilanteissa. Vaikka näin jälkeenpäin aikuisena ymmärtää, että vanhemmissa ei ollut mitään hävettävää, monen lapsen mielestä omat vanhemmat ovat jollakin lailla “noloja”.
Puolison kohdalla häpeän tunne saattaa liittyä puolison käytökseen tai olemukseen. Jos puoliso esimerkiksi pukeutuu epäsiististi tai on jollakin muulla tavalla poikkeavan näköinen, nolous saattaa vallata mielen, jos törmää kadulla työkavereihin, jotka eivät aiemmin ole nähneet puolisoa. Sama tunne voi tulla päiväkodin tai koulun tapahtumissa, joissa näkee muiden lasten vanhempia ja alitajuisesti saattaa verrata omaa perhettään muihin.
Monesti ihminen kokee voimakasta häpeää tällaisista ajatuksista. Voi tuntua kauhealta, että häpeää omaa kumppaniaan ja lastensa vanhempaa. Varsinkin jos kokee, että ei itsekään ole “täydellinen”, saattaa tunne tuntua vieläkin epäreilummalta. Harva kehtaa tunnustaa tuntevansa näin, koska pelkää muiden ajattelevan, että on itsekeskeinen ja omahyväinen ihminen.
Tällaiset tunteet ovat kuitenkin täysin normaaleja. Koska ihmiset eivät näistä tunteista useimmiten kehtaa kertoa, monet saattavat luulla, että muut eivät koskaan ajattele samalla tavoin. Tämä voi saada ihmisen tuntemaan olonsa entistäkin kurjemmaksi.
Kuinka asiaan pitäisi suhtautua, jos oma puoliso nolottaa?
Vaikka parisuhteessa täytyykin olla rehellinen, on selvää, että puolison tunteita ei pidä loukata menemällä kertomaan hänelle suoraan ajatuksistaan. Toiselle ei pidä aiheuttaa turhaan pahaa mieltä, jos sen voi välttää.
Puolison häpeäminen on ongelma, joka ei poistu, ellei itse muuta omaa ajattelutapaansa. Ei ole reilua odottaa, että ongelma ratkeaisi siten, että puoliso muuttuisi sellaiseksi, että häntä ei enää tarvitse hävetä. Jokainen meistä on omanlaisensa. Jokin asia puolisossa on saanut aikanaan rakastumaan häneen ja vaikka hänessä olisi myös piirteitä, joista ei niin paljon välitä, tulee nekin hyväksyä osana häntä. Väkivaltaisuus ja muut luonneviat ovat toki asia erikseen, mutta jos puolison kovaääninen puhe tai nauru hävettää, ei ole reilua vaatia häntä muuttamaan olemustaan meitä miellyttääkseen.
Toista ei voi muuttaa, mutta omiin ajatuksiinsa voi pyrkiä vaikuttamaan. Itseään voi opettaa ajattelemaan, että muiden mielipiteillä ei ole merkitystä. Ainoastaan sillä on merkitystä, miltä tuntuu olla yhdessä puolison kanssa. Jos olo on hyvä, kaikki on hyvin.
Tällainen ajatusharjoitus on hyödyllinen myös monella muulla elämän saralla. Moni stressaa jatkuvasti siitä, mitä muut ajattelevat. Jos näistä ajatuksista onnistuu päästämään irti, oma olotila usein paranee huomattavasti.
