Voiko vapaa suhde oikeasti toimia?

Lehdissä näkee toisinaan artikkeleja pariskunnista, jotka kertovat elävänsä vapaassa suhteessa. Tällä viitataan siihen, että molempien on luvallista esimerkiksi harrastaa seksiä myös muiden ihmisten kanssa. Voiko tällainen suhde todella toimia?

Pariskunnasta riippuen vapaudella voi olla erilaisia reunaehtoja. Jotkut voivat esimerkiksi vaatia, että toinen ei harrasta mitään muuta kuin “vain” seksiä muiden ihmisten kanssa. Tämä tarkoittaa, että halailu, syvälliset keskustelut, silmiin tuijottelu ja pelkkä suutelu ilman seksiä eivät ole sallittuja. Tällaisten aktiviteettien ajatellaan liittyvän emotionaaliseen kiintymyssuhteeseen, minkä vuoksi ne saatetaan kokea voimakkaammin suhdetta uhkaaviksi asioiksi.

Jokaisella vapaassa suhteessa elävällä parilla on omanlaisensa säännöt

Joillakin sääntönä voi olla, että muihin saa ihastua, kunhan kertoo aina kumppanilleen asiasta. Tämä voi olla vaikea ymmärtää sellaisista ihmisistä, jotka elävät suhteessa, jossa oletusarvo on uskollisuus kaikilla rintamilla. Tuntuu ajatuksellisesti ristiriitaiselta, että ihmistä ei satuttaisi, jos kaikkein rakkain ihminen kertoo olevansa ihastunut toiseen ihmiseen.

Tällaisessa suhteessa elävät ovat sitä mieltä, että ihastumista toisiin ei voi kokonaan välttää varsinkaan pitkässä ihmissuhteessa. Jos pari on yhdessä vuosikausia, tai jopa kymmeniä vuosia, on hyvin todennäköistä, että kumppani ihastuu jossain vaiheessa toiseen. Ihastuksia voi olla, vaikka ihminen ei koskaan lähestyisi ihastuksensa kohdetta.

Jos kumppani ei kerro, kun hän on ihastunut johonkuhun toiseen, puoliso saattaa kokea joutuvansa arvuuttelemaan, milloin kumppani on ihastunut. Perustelu tuntuu siis olevan se, että vaikka tieto ihastuksesta on periaatteessa tuskallista, on kuitenkin parempi tietää asiasta kuin olla tietämättä.

Jotkut sallivat ihastukset, mutta eivät halua tietää niistä

Toiset pariskunnat taas valitsevat mielummin tietämättömyyden. Tällaisessa suhteessa elävät ihmiset tiedostavat, että toinen todennäköisesti jossain vaiheessa ihastuu johonkuhun toiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että omaa puolisoaan rakastaisi vähemmän. Ihastuminen nähdään normaalina asiana, jota ei voi estää ja puoliso saattaa ajatella, että ei halua tietää toisen ihastuksesta, koska se satuttaisi. Tärkeintä on puolison lupaus siitä, että vaikka ihastuksia tulee, niiden eteen ei toimita millään tavalla. Omalle kumppanille siis pysytään uskollisena, vaikka ihastuksen tunteita tulisikin muita kohtaan.

Jos pariskunta elää vapaassa suhteessa tai sen jossakin variaatiossa, on tärkeää, että säännöt ovat selkeät ja molemmat osapuolet todellakin tuntevat olonsa kotoisaksi suhteessa. Tilanne ei saa olla sellainen, että toinen osapuoli pyrki miellyttämään toista suostumalla vapaaseen suhteeseen, vaikka ei tosiasiassa sellaista itse haluaisi. Tällöin on vaara, että mustasukkaisuuden ja mielipahan tunteet kasvavat liian voimakkaaksi, mikä pidemmän päälle vain vahingoittaa ihmistä itseään sekä myös parisuhdetta.

Mitä mieltä sinä olet vapaista suhteista?