Nykymaailmassa pärjätäkseen on olennaista osata tiettyjä taitoja. Lukutaito lukeutuu niiden joukkoon. Valtaosa suomalaislapsista on huippulukijoita, mutta tilanne on menossa huonompaan suuntaan.
Suomalaisten neljäsluokkalaisten välillä on yhä isompia eroja lukutaidossa. Vaikka ikäluokka pärjäsi erinomaisesti Kansainvälisessä lasten lukutaitotutkimuksessa (PIRLS 2021), oli Suomen tulos laskenut merkittävästi aiemmasta, vuonna 2016 tehdystä tutkimuksesta (549 pistettä vuonna 2021 vrt. 566 pistettä 2016).
Oppilaista vain 14 prosentilla on erinomainen lukutaito, kun vuonna 2016 vastaava luku oli 18 prosenttia. Heikko tai erittäin heikko lukutaito oli 16 prosentilla, mikä on selvä kasvu vuoden 2016 yhdeksään prosenttiin verrattuna. Heikkojen lukijoiden määrä on toisin sanoen lähes kaksinkertaistunut.
”Erinomaisten lukijoiden väheneminen ja heikkojen määrän kasvu pitää kääntää, sillä pahimmillaan se tarkoittaa merkittävää heikkojen lukijoiden määrän kasvua perusopetuksen loppuvaiheessa. Pandemia on toki voinut osaltaan vaikuttaa tulokseen, mutta ei selitä sitä kokonaan”, tutkimuksen kansallinen koordinaattori Kaisa Leino Jyväskylän yliopistosta kertoo.
Koulujen väliset erot lukutaidossa eivät ole Suomessa merkittäviä. Alueista pääkaupunkiseudulla oppilaiden väliset erot olivat muuta maata suurempia: sekä erinomaisten että heikkojen lukijoiden osuus oli siellä maan suurin. Osaamistason heikkeneminen näkyy koko maassa, kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä ja eri sukupuolilla.
Puoli tuntia lukemista päivässä vaikuttaisi merkittävästi
Tutkimuksen mukaan Suomessa lasten lukutaidon vaihtelua selittävät tällä hetkellä vahvimmin lapsen luottamus omaan lukutaitoonsa, lapsen ennen kouluikää saavuttamat lukemiseen liittyvät taidot, lasten oma kiinnostus lukea, perheen lukemista tukevat resurssit sekä vanhempien oma kiinnostus lukemiseen ja lukemiseen liittyvä toiminta lastensa kanssa.
Lasta kannattaisi kannustaa lukemaan, sillä kotien lukemista tukeva toiminta ja asenteet lukemista kohtaan ovat erittäin merkityksellisiä. Noin joka kuudes oppilas kertoi, ettei ollut nähnyt vanhempansa lukevan kirjaa. Kotikyselyyn vastanneista vanhemmista noin viidennes (18%) ei pitänyt lukemisesta, ja tämän ryhmän koko oli jälleen hieman kasvanut aiempaan verrattuna.
”Vaikka perheen sosioekonomisella asemalla näyttää olevan oma merkityksensä, vähintään yhtä tärkeitä ovat lapsen oppimista tukevat tekijät jo ennen kouluikää ja myöhemminkin: tehdään lukemista tukevia yhteisiä aktiviteetteja, arvostetaan opiskelua, kannustetaan lukemaan, tarjotaan lukevan aikuisen malli ja mahdollistetaan lapsen lukeminen joko hankkimalla kirjoja tai hyödyntämällä kirjastoa”, yliopistotutkija Kari Nissinen Jyväskylän yliopistosta sanoo.
Lukemisesta pitävien ja aktiivisesti huvikseen lukevien lasten määrä on vähentynyt: vain alle viidennes lapsista piti lukemisesta paljon, kun taas melkein kolmannes laskettiin lukemisesta vain vähän pitäviin. Lukutaidon kehittymisen kannalta kuitenkin jo puolikin tuntia lukemista päivässä vaikuttaa merkittävästi.
PIRLS 2021 -tutkimuksessa tarkasteltiin neljännen luokan oppilaiden lukutaitoa. Lukutaidon arviointiin osallistui 219 koulusta 7 018 oppilasta. Lisäksi tietoa kerättiin oppilas-, opettaja-, koulu- ja kotikyselyllä.
Teksti: Miia
