Ainoalle lapselle kannattaa opettaa omien tavaroiden jakamista

Omien tavaroiden jakaminen muiden kanssa on eräs tärkeimmistä taidoista, joka lapsen on opittava. Tyypillinen riitatilanne syntyy, kun lapsi haluaa lelun, joka juuri sillä hetkellä on sisaruksen kädessä. Vanhempien tärkeimpiä taitoja on kyetä toimimaan tilanteissa reiluina erotuomareina. Jos lapsella ei ole sisaruksia “harjoituskumppaneina”, jakamisen taidon opettelu on entistäkin tärkeämpää.

Jos perheessä on vain yksi lapsi, hänen saattaa toisinaan olla vaikeampaa jakaa asioita muiden kanssa, koska hän ei ole oppinut pienestä pitäen jakamaan lelujaan sisarustensa kanssa. Lapsi hyötyy paljon, jos vanhemmat aktiivisesti opettavat hänelle jakamisen taitoa.

Toki lapsi voi harjoitella jakamista myös esimerkiksi päiväkodissa. Tällöin kuitenkin harjoittelu tapahtuu vanhempien näköpiirin ulkopuolella, eivätkä he silloin välttämättä tiedä, millä tasolla lapsen taidot ovat jakamisen suhteen. Vaikka päiväkodissa jakamista opetetaan varmasti hyvin, olisi tärkeää, että myös vanhemmat kotona osallistuvat tämän tärkeän taidon opettamiseen.

Lapsi voi opetella jakamista myös vanhemman kanssa leikkiessä

Vanhempi voi lapsen kanssa leikkiessään välillä pyytää jotakin lapsen lempilelua itselleen lainaan. Jos lapsi huutaa eikä halua luopua lelustaan, vanhempi voi käyttää tilannetta hyödyksi jakamisen taidon opettamisessa. Lapsen on tärkeää oppia, että kun hän luovuttaa rakkaita esineitään toiselle, tämä ei merkitse, että hän menettää ne pysyvästi. Päinvastoin on hyvä, jos lapsi oppii, että omien esineiden luovuttaminen toiselle joksikin aikaa voi olla jopa hyödyllistä.

Vanhempi voi miettiä erilaisia tapoja näyttää lapselle, kuinka asioiden jakamisella voi olla lapselle itselleen positiivisia seurauksia. Jos esimerkiksi lapsi ei halua jakaa kyniä ja kumeja vanhemman kanssa yhdessä piirtäessä, vanhempi voi sanoa, että hän ei pysty piirtämään kotia vaikkapa kissalle tai koiralle, jos lapsi ei lainaa kynää. Jos lapsi luovuttaa kynän suosiolla, vanhempi voi piirtää talon ja sen viereen kissan tai koiran. Tämän jälkeen hän voi todeta, kuinka kissa tai koira on onnellinen, että sille tehtiin talo.

Näin lapselle syntyy positiivinen mielleyhtymä liittyen siihen, että hän jakoi itselleen tärkeän tavaran toisen kanssa. Jakamisesta seurasi jotain miellyttävää yhteisen hetken muodossa vanhemman kanssa. Jos lapsi sen sijaan kieltäytyy jakamasta kynää, vanhempi voi todeta, että hän lähtee sitten pois muiden askareiden pariin.

Vanhemmasta saattaa joskus tuntua vaikealta opettaa lapselleen jakamista, jos se merkitsee lapselle hetkellistä mielipahaa. Kannattaa kuitenkin muistuttaa itseään siitä, että lapsi tulee hyötymään paljon tulevaisuudessa siitä, että hän kykenee jakamaan itselleen tärkeitä asioita muiden kanssa. Jos hän ei tätä taitoa osaa, hän saattaa myöhemmin kohdata erilaisia vaikeuksia ihmissuhteissaan tai työelämässä.

Lähde: Raising Children

Teksti: Sonja