Älä tyrmää lapsen kokemuksia ja ajatuksia

Kuva: Pexels/ Mikhail Nilov

Lapsi on oma erillinen yksilö vanhemmasta: hänellä on omat ajatukset, tunteet ja kokemukset. Lapsi on keskeneräinen ja vasta kehittyy, joten hän kokee asioita eri tavalla kuin aikuinen. Lapsi saattaa esimerkiksi pelätä, että sängyn alla on mörkö, eikä ymmärrä, että niitä ei ole olemassa.

Lapsi on oma yksilö sekä perheessä tasa-arvoinen jäsen. Kaikenikäisille lapsille tulisi antaa mahdollisuus osallistua hänen elämäänsä koskeviin asioihin. Aikuinen tekee päätökset ja on niistä vastuussa, mutta lapsen mielipide tulee huomioida. Leikin avulla voi saada selville lapsen ajatuksia, kun lukee myös ”rivien välissä” olevat asiat.

Aikuisen tulisi antaa arvoa lapsen kokemuksille ja ajatuksille, eikä vähätellä niitä. Aikuinen voi sanoa esimerkiksi näin: ”Ymmärrän, että sinua pelottaa, mutta mörköjä ei ole olemassa.”

Jos aikuinen toistuvasti selittää pois lapsen kokemaa kipua, hätää, ahdistusta, kiukkua ja pelkoa, ei lapsi opi säätelemään tunteitaan. Tällöin lapsi saattaa alkaa vähättelemään omia kokemuksiaan. Aikuisen on oltava todella tarkkana, mitä lapselle sanoo vaikeissa tilanteissa.

Vanhemman tai muiden aikuisten ei tulisi sanoa lapselle esimerkiksi näin: ”Olitpa nyt tuhma poika/tyttö” tai ”Isi lähtee jo, heippa” ja uhata jättää lapsi kaupungille. Molemmat ovat tuttuja lausahduksia ja keinoja kasvattaa lasta jo sukupolvien takaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tapa olisi ok.

Kun lapseen sattuu, aikuisen ei tulisi rientää paikalle sanoen ”Ei se nyt niin paha ollut.” Kannattaa pohtia, miksi itsellä on vaikeuksia kohdata lapsen hankalia tunteita. Syy voi löytyä esimerkiksi omasta lapsuudesta, jos omat vanhemmat ovat selittäneet pois koetun kivun, vähätelleet sitä tai kieltäneet kokemasta erilaisia tunteita. Sukupolvien kierre olisi hyvä saada poikki.

Myös lapsen ajatuksia ja ehdotuksia tulee kunnioittaa. Muutoin lapsi saattaa käpertyä itseensä ja hänen luovuutensa sekä rohkeutensa kärsivät. Kannattaa pohtia lapsen ehdotusten edessä automaattisen kiellon sijaan, voisiko osan niistä toteuttaa lapsen takia.

Jos lapsi esimerkiksi päiväkodista tultaessa haluaa pistäytyä kiikkumassa läheisessä puistossa, on syytä pohtia, onko kotiin oikeasti niin kiire vai voisiko tällä kertaa ottaa aikaa ja pysähtyä nauttimaan lapsen kanssa kiikkumisesta. Aikuinen saattaa yllättyä itsekin, kuinka paljon hauskempaa on, kun voi toteuttaa osan lapsen ehdotuksista.

Osaatko kuunnella lasta ja olla läsnä? Annatko lapsen kertoa omista kokemuksistaan?

Lähteet: Kodin Kuvalehti ja Virtuaalikirja

Teksti: Anne-Mari Valta

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.

    Array
(
    [0] => thumbnail
    [1] => medium
    [2] => medium_large
    [3] => large
    [4] => 1536x1536
    [5] => 2048x2048
    [6] => vp_sm
    [7] => vp_md
    [8] => vp_lg
    [9] => vp_xl
    [10] => vp_sm_popup
    [11] => vp_md_popup
    [12] => vp_xl_popup
)