Vanhemmuus on monen unelma, johon valmistaudutaan innolla ja siihen kohdistuu monia odotuksia. Vanhemmaksi tullessa monet miettivät, miten lapsensa haluaa kasvattaa ja muistelee omaa lapsuuttaan pohtien, mitä kokemaansa haluaisi siirtää tai olla siirtämättä seuraavalle sukupolvelle. Vanhemmuuden paineet voivat kuitenkin uuvuttaa.
Vanhemmuutta voi kuvata intensiiviseksi ja tunnepitoiseksi matkaksi. Moni vanhempi kokee stressiä sekä suorituspaineita vanhemmuudesta. Vanhemmuutta kohtaan voi olla paljon odotuksia ja kun saatavilla on paljon tietoa, voi sekin aiheuttaa paineita.
”Vanhemmuuteen ei onneksi ole yhtä reseptiä. Me kasvamme vanhempina lapsen rinnalla. Vanhemmuuteen kuuluu haparointia, riittämättömyyden tunteita ja uuden opettelua. Me yritämme ja erehdymme, onneksi voimme usein myös korjata”, Terveystalon psykologi Tania Virintie lohduttaa.
Vanhemmuus kysyy välillä omien tarpeiden asettamista taka-alalle; on venyttävä toisen vuoksi. Jotta toista jaksaa rauhassa tukea, on huolehdittava siitä, etteivät omat rajat liialti ylity.
”Oma mielekäs aika tukee palautumista ja lievittää stressiä. Tällöin arjen haasteita sietää paremmin ja itseä on helpompi tyynnyttää hankalina hetkinä. Välillä on myös tarpeen nojata toiseen aikuiseen ja levähtää turvallisessa ihmissuhteessa”, psykologi muistuttaa.
Anna lupa hellittää
Virintie kehottaa vanhempia pohtimaan omaa temperamenttiaan siinä, miten huolehtia omasta jaksamisesta lapsiperhearjen keskellä. Onko se metsälenkki vai kahvitteluhetki yhdessä ystävän kanssa vai jotain muuta?
”Pienetkin hetket tukevat palautumista, jos antaa itselleen luvan hellittää. Joskus se edellyttää vaikkapa siivouksen siirtämistä tuonnemmaksi ja lapsen päiväunien pyhittämistä jollekin omalle, ei-hyödylliselle tekemiselle tai levolle”, Virintie sanoo.
Psykologi itse kertoo, että hänelle kävelylenkki metsässä on tärkeä tapa säädellä stressiä, mistä hän pyrkii pitämään kiinni päivittäin.
”Kun ovesta lähtee kireä äiti, takaisin tulee yleensä huomattavasti rennompi tyyppi. Olen temperamentiltani herkkä ja tunnollinen, joten pyrin pitämään kokonaiskuormituksen kohtuullisella tasolla huolehtimalla työ- ja vapaa-ajan välisestä tasapainosta”, hän toteaa.
Jos oman ajan ottaminen aiheuttaa syyllisyyden tunteita, voi siitä oppia pois. Virintie muistuttaa, että itsestä ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen heijastuu vahvasti vanhemmuuteen, joten omien tarpeiden kuuntelusta ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa.
”Aikuinen mallintaa näin myös lapselle, että on tärkeää pitää itsestä huolta ja kohdella itseä lempeästi ja arvostavasti”, hän sanoo.
Teksti: Miia
Ei vielä kommentteja