Varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla kukaan vanhempi tuskin voi välttää ajoittaisia epävarmuuden tunteita. Omia kykyjään saattaa epäillä ja mieltä voi painaa huoli siitä, onko riittävän hyvä vanhempi lapselleen. Kuuluuko tietynlainen riittämättömyyden tunne aina vanhemmuuteen?
Maailmasta tuskin löytyy vanhempaa, joka ei joskus olisi tuntenut oloaan riittämättömäksi. Vaikka kuinka pyrkisi toimimaan aina oikein, jokaiselle sattuu välillä virheitä. Tehtyjä virheitä ei kannata jäädä liikaa murehtimaan, vaan katse kannattaa suunnata menneen sijasta tulevaan. Riittämättömyyden tunteen voi hyväksyä yhtenä vanhemmuuden osana sen sijaan, että tunteeseen jää kiinni.
Jokainen vanhempi on joskus tuntenut ärtymystä lastaan kohtaan
Ärtyneessä mielentilassa voi helposti tulla sanoneeksi asioita, joita ei tarkoita. Lapselle huutaminen tuntuu vanhemmasta jälkeenpäin hirvittävän pahalta. Ajatus, että lapsen rakkaus vanhempaa kohtaan olisi vähentynyt huutamisen takia, on hyvin tuskallinen. Lapsen ja vanhemman välinen side on kuitenkin niin vahva, ettei se pienistä kolhaisuista vahingoitu.
Jopa täysin selkeään laiminlyöntiin ja lapsen huonoon kohteluun syyllistyneen vanhemman aikuinen lapsi saattaa kaikesta huolimatta kertoa rakastamansa vanhempaansa. Mikään ei oikeuta lapsen huonoa kohtelua ja jatkuva huono kohtelu voi pahimmillaan saada aikaan sen, että lapsi aikuisena inhoaa vanhempaansa. Pienistä maltin menetyksistä ei kuitenkaan kannata olla huolissaan.
Vanhemmuuteen kuuluu lapsen hyvinvoinnista huolehtiminen
Jos oma maltin menetys vaivaa vanhempaa, kannattaa lapsen kanssa jutella asiasta, jos lapsi on jo vanhempi. Surullisin tilanne on sellainen, jossa vanhempi hautoo huonoa omatuntoa jopa vuosikausia vanhasta tapahtumasta, eikä kerro tuntemuksistaan. Jos asia jossain vaiheessa tulee puheeksi, aikuinen lapsi voi olla hyvin hämmästynyt kuullessaan, että äidin tai isän mieleen on jäänyt tapahtuma, jonka itse on jo unohtanut ja jota ei missään vaiheessa ole pitänyt negatiivisena.
Anteeksi pyytäminen on tärkeä taito sekä lapselle että aikuiselle
Jos vanhempi on menettänyt malttinsa ilman hyvää syytä, on tärkeää pyytää lapselta jälkeenpäin anteeksi. Näin lapsi ymmärtää, että vanhempi rakastaa häntä, eikä aiempi vihainen käytös merkitse, että rakkaus olisi loppunut. Näin toimimalla vanhempi voi olla levollisin mielin sen suhteen, ettei lapsi jää käsitykseen, että vanhemman rakkaus häntä kohtaan olisi vähentynyt.
Riittämättömyyden tunne on osa vanhemmuutta. Jokainen vanhempi kokee sitä jossain vaiheessa. Kun hyväksyy, että vanhemmuuteen kuuluvien ihanien asioiden lisäksi myös tämä tunne on ”osa pakettia”, riittämättömyyden tunnetta pystyy käsittelemään paremmin. Tunne kuvastaa rakkauden määrää, jota vanhempi tuntee lastaan kohtaan. Siksi tunteesta ei ehkä koskaan ole mahdollista päästä täysin eroon, eikä ehkä pidäkään.
Oletko sinä kokenut toisinaan riittämättömyyden tunteita vanhempana?
Ei vielä kommentteja