Raivoava teini toivoo tulevansa nähdyksi uhmakkuuden läpi!
Teini saattaa huutaa ja haukkua vanhempaansa, vaikka todellisuudessa hän toivoisi vanhemman näkevän vihan lävitse ja kertovan, että rakastaa tätä silti, vaikka tämä käyttäytyy huonosti. Teini ei välttämättä osaa ilmaista tunteitaan tietyssä elämänvaiheessa muutoin kuin raivolla. Tällaiset tilanteet ovat vanhemmallekin haaste.
Teinien vanhemmille on tuttua tilanne, jossa teini menettää hermonsa näennäisen pienen asian takia ja ryntää huoneeseensa ovet paukkuen. Kun vanhempi menee oven taakse pyrkimyksenään puhua asiasta, vastauksena on joko haistattelua tai mielenosoituksellinen hiljaisuus ja ovi pysyy kiinni. Hetken kuluttua vanhempi luovuttaa ja palaa omiin askareisiinsa. Nuori saattaa murjottaa tuntikausia huoneessaan, ennen kuin jossain vaiheessa tilanne normalisoituu. Joskus mykkäkoulu voi kestää jopa päiviä.
Jos vanhempi on väsynyt tai hänellä on huolia, saattaa nuoren käytös aiheuttaa pinnan palamisen helpommin kuin normaalitilassa. Jos vanhempi itsekin on ärtynyt, hänellä ei ole kärsivällisyyttä yrittää hetken kuluttua uudelleen rakentaa rauhaa nuoren kanssa. Toki on selvää, ettei vanhempi aina voi olla se osapuoli, joka antaa periksi. Nuoren on opittava ottamaan vastuuta ja käyttäytymään aikuismaisesti. Samaan aikaan täytyy ymmärtää, että teini-ikäisen aivot ovat hirvittävässä myllerryksessä biokemiallisessa mielessä, eikä hänen voida ajatella täysin hallitsevan omaa käytöstään.
Aikuiselta vaaditaan usein pitkämielisyyttä teinin kipuillessa uhmassaan
Vaikka vanhempaa ärsyttäisi riitatilanne, on tärkeää, että hän pystyy nousemaan tunnereaktionsa yläpuolelle ja olemaan aikuinen osapuoli tilanteessa. Riidan jälkeen nuoren oven taakse voi palata uudestaan kysymään normaalisti, haluaako nuori tulla syömään yhteiseen pöytään tai viettämään aikaa muiden perheenjäsenten seuraan. Tämä antaa nuorelle mahdollisuuden ”kasvojaan menettämättä” katkaista tilanteen. Vaikka nuori ei tulisikaan ulos huoneestaan, on silti lohduttavaa kuulla, ettei vanhempi ole vihainen ja yhä välittää hänestä.
Kun katsoo nuoren käytöstä tilanteessa, tulee mieleen tietynlaiset pariskunnat. Toisinaan ihminen voi parisuhteessaan toimia samalla lailla. Puolisolle murjotetaan ja pidetään mykkäkoulua ja samalla kuitenkin toivotaan, että toinen tulisi luokse ja kertoisi rakastavansa. Kenties tällainen käytös juontaa juurensa lapsuudesta, jossa olo on tuntunut paremmalta, kun teini-iän tunnemyrskyn keskellä vanhempi on tullut myöhemmin kertomaan oven läpi, että hän kuitenkin rakastaa lastaan riidasta huolimatta.
Vaikka nuoren mieli voi olla täynnä vihaa ja turhautumista, silti jossain syvällä sisimmässään on helpottavaa kuulla, että vanhempi on yhä tukena, rakastaa ja välittää, eikä lähde pois rinnalta, vaikka mikä olisi. Kannattaa siis jo etukäteen varustautua kärsivällisyydellä ja pitkämielisyydellä, kun oman lapsen teini-ikä alkaa lähestyä.
