Vakava sairaus muuttaa ihmisen ajatusmaailmaa. Miksi moni vakavasti sairastunut sanoo sairauden olleen parasta, mitä hänelle on tapahtunut?
Moni syöpään sairastunut on sanonut, että vasta sairastumisen jälkeen on osannut alkaa arvostamaan kaikkia niitä hyviä asioita, joita elämässä on. Jokainen päivä tuntuu arvokkaalta, kun tiedostaa ettei päiviä välttämättä ole enää paljon jäljellä. Kukaan meistä ei voi tietää, milloin oma aikamme on täysi. Olisikin hienoa, jos osaisimme jo ennen vakavan sairauden diagnoosia oppia arvostamaan jokaista hetkeä, sen sijaan että usein kiinnitämme huomiota täysin epäolennaisiin asioihin ja murehdimme turhia.
Vaikka syöpään on nykyään hoitokeinoja, se mielletään edelleen kuolemaan nopeasti johtavana sairautena. Monien syöpien hoitokeinot ovat kehittyneet viime vuosina merkittävästi, eikä syöpä nykyään välttämättä merkitse automaattista kuolemantuomiota. Silti syöpä saa pelon väreet kulkemaan monien selkärangassa.
Sairaus saa pysähtymään
Jos syöpä osuu omalle kohdalle, sairastumisen seuraukset voivat joskus olla yllättäviä. Vakava sairaus saa ihmisen pysähtymään kiireen keskellä. Varsinkin ruuhkavuosien aikana moni vanhempi saattaa arjen kiireiden keskellä huomaamattaan väsyttää itsensä. Vakava diagnoosi pakottaa ihmisen hiljentämään tahtia. Tällöin saattaa ensimmäistä kertaa pysähtyä pohtimaan, millaiset asiat lopulta ovat tärkeimpiä. Oman elämän rajallisuuden ymmärtää tuollaisena hetkenä aivan eri tavalla.
Kenties juuri se, että ihminen on ikään kuin pakotettu pysähtymään miettimään elämän suuria kysymyksiä, selittää sen, että moni vakavasti sairastunut kokee sairauden olleen lopulta hyvä asia. Sairastuminen pakottaa asettamaan asiat arvojärjestykseen ja pinnalliset asiat menettävät merkityksensä. Monesti saattohoitopotilaita hoitavat henkilöt kertovat, että kuoleman lähestyessä ihmisen mielessä eivät tärkeimpinä ole työhön liittyvät asiat, vaan rakkaiden kanssa vietetyt hetket.
Vakavan sairauden äärellä ihminen joutuu kohtaamaan tavallaan saman tilanteen kuin saattohoitopotilas. Hän joutuu jäsentämään itselleen sen tosiasian, että kuolema ei saapuessaan kysy lupaa. Voimme jokainen kohdata kuoleman milloin tahansa. Tässä tilanteessa automaattisesti tärkeät asiat erottuvat vähemmän tärkeistä.
Jos ihminen toipuu sairaudestaan, hän kokee elämänsä muuttuneen merkittävällä tavalla. Hän on rennompi, eikä välttämättä stressaa niin paljon kuin aiemmin. Esimerkiksi henkilö, joka on huolehtinut aiemmin paljon siitä, mitä muut hänestä ajattelevat, saattaa kokea, että muiden mielipiteillä ei enää ole merkitystä. Tunne saattaa olla hyvin vapauttava.
Ruuhkavuosien keskellä on hyvä välillä pysähtyä miettimään näitä asioita. Stressaava elämä voi huomaamatta viedä mukanaan siten, ettei ihminen enää osaa elää ilman stressiä. Pysähtymisen ja oivalluksen kokeminen saattaa tehdä elämän kiireisimmistä vuosista huomattavasti nautinnollisempaa aikaa.
Ei vielä kommentteja