Onko sukulaiset pakko kutsua perheen juhliin?
Jos sukulaiset eivät kutsu lastensa merkkipäiviin ja tapahtumiin, kuuluuko heitä kutsua omien lasten juhliin? Entä jos itse ei jaksa tai halua kutsua sukulaisia omiin perhejuhliinsa?
Monessa perheessä on tavallista, että käydään sukulaisten ja läheisten lasten ristiäisissä, valmistujaisjuhlissa ja vastaavissa merkkitapahtumissa. Yleensä tällaiset vierailut ovat vastavuoroisia. Jos sukulaiset on kutsuttu oman lapsen tärkeisiin tilaisuuksiin, moni kokee velvollisuutenaan käydä sukulaisten vastaavissa tilaisuuksissa. Parhaimmassa tapauksessa sukulaissuhteet ovat niin hyvällä tolalla, että vieraillut eivät edes tunnu velvollisuuksilta, vaan niihin mennään mielellään.
Aina välit sukulaisiin eivät ole hyvät
Joskus välit sukulaisiin ovat niin huonot, että heidän kanssaan ei tule juurikaan pidettyä yhteyttä. Välit voivat jopa olla katkenneet kokonaan, niin ettei vierailuja tehdä lainkaan puolin tai toisin. Vaikka välien katkeaminen onkin surullista, on tilanne tavallaan kuitenkin silloin selkeämpi kutsumisen pohtimisen suhteen, koska kumpikaan osapuoli ei vieraile toistensa luona.
Mutta entä jos itse kutsuu sukulaisia omiin juhliinsa, eikä koskaan vastaanota sukulaisilta kutsuja heidän juhliinsa?
Jos itse on kutsunut sukulaiset esimerkiksi oman lapsen tärkeille merkkipäiville ja sukulaiset ovat tulleet paikan päälle, mutta itse ei vastaanotakaan kutsua sukulaisten vastaaviin juhliin, tämä tuntuu ymmärrettävästi pahalta. Tällöin tulee helposti tunne, ettei halua enää jatkossa kutsua sukulaisia omiin juhliin.
Joskus sukulaiset ovat käyttäytyneet jollakin tavalla ei-toivotusti tai huonosti juhlissa, eikä heitä sen takia haluta enää kutsua juhliin. Jos esimerkiksi alkoholia on käytetty runsaammin ja käytös on tämän takia ollut huonoa, saatetaan haluta jättää tällaiset ihmiset jatkossa kutsumatta.
Toisinaan syyt voivat olla hyvin inhimillisiä. Sukulaiset voivat esimerkiksi olla väsyneitä tai rasittuneita omassa elämässään olevien ongelmien takia, joista he eivät ole halunneet kertoa muille. Jos esimerkiksi vauva-arjen alku on ollut äärimmäisen raskasta, saattaa tuntua, ettei vaikkapa ristiäisiin jaksa panostaa niin paljon, että sinne kutsuisi ihan koko suvun. Tällaisessa tilanteessa kutsumatta jääneet henkilöt saattavat kokea syvää loukkaantumista, koska he eivät tiedä taustoja kutsumattomuuteen.
Tilannetta helpottaa, jos kykenee jollakin lailla välittämään sukulaisille tiedon siitä, että syy kutsumatta jättämiseen ei ole henkilökohtainen, vaan olosuhteista johtuva asia. Toisaalta jos itse on väsynyt ja stressaavassa elämäntilanteessa, eivät voimavarat välttämättä riitä tällaiseenkaan kommunikaation. Tällöin ei pidä soimata itseään. Toisille ihmisille tulee olla kohtelias, mutta muiden miellyttämisen ei kuitenkaan tarvitse olla oman elämän keskiössä. Varsinkin jos on olemassa selkeä, hyväksyttävä syy siihen, ettei sukulaisia halua kutsua merkkitapahtumiin, on jokaisella oikeus toimia siten kuin itsestä hyvältä tuntuu.
