Ihmiset vetävät usein johtopäätöksiä toisista ulkonäön perusteella. Kun tapaamme uuden ihmisen, rekisteröimme silmänräpäyksessä hänestä lukemattomia pieniä seikkoja. Saatamme huomata kalliit vaatteet, merkkikellon, taidokkaan meikin ja muita pinnallisia asioita. Kiinnitämme myös huomiota ihmisen puhetapaan ja siihen, kuinka hän liikkuu. Kaiken havaitsemamme perusteella muodostamme mielikuvan ihmisestä. Tämä mielikuva voi kuitenkin olla väärä.
Olemme tottuneet, että alitajuinen analyysimme on kohtuullisen tarkka ja meidän on vaikea ottaa huomioon mahdollisuutta, että voimme olla väärässä. Unohdamme sen tosiasian, että mentaalisen analyysikoneistomme toiminta perustuu tilastolliseen todennäköisyyteen. Olemme tottuneet siihen, että epävarma ihminen puhuu tietyllä tavalla ja itsevarma tietyllä tavalla. Olemme myös tottuneet siihen, että varakkailla henkilöillä on merkkivaatteita ja laukkuja. Sen sijaan on harvinaisempaa tavata varakas henkilö, jolla on vanhat ja ehkä rikkinäisetkin vaatteet. Kuitenkin tällaisiakin henkilöitä on maailmassa runsaasti.
Koskaan ei kannata tehdä johtopäätöstä ihmisestä sen perusteella, miltä hän näyttää
Pinnan alla voi olla asioita, joita ei ikinä uskoisi ihmisen ulkonäön perusteella. Tämän takia onkin parasta kohdata jokainen ihminen yksilönä, kategorisoimatta häntä etukäteen johonkin tiettyyn lokeroon. Avoimin mielin suhtautuessa toisesta ihmisestä saattaa löytyä yllättäviä mielenkiintoisia puolia.
Taannoin näin lehtijutun vuosikausia auttamistyötä päihdekäyttäjien keskuudessa tehneestä miehestä. Artikkelissa kuvattu mies oli entinen päihteiden käyttäjä ja hän kertoi olleensa jo vuosikymmeniä raittiina. Tunnistin miehen hänen ulkonäkönsä perusteella, sillä olen törmännyt häneen useamman kerran Helsingissä liikkuessani. Olen nähnyt hänet kadulla epämääräisessä joukossa, jonka jäsenistä monet vaikuttavat olevan päihdeongelmaisia. Tunnistin hänet kuvasta, koska hänen ulkonäkönsä on sellainen, joka jää mieleen.
Olin automaattisesti aiemmin ajatellut hänet nähdessäni hänen olevan itsekin ongelmakäyttäjä, koska hän liikkuu ongelmakäyttäjien joukossa ja ulkonäkö kertoo myös eletystä elämästä. Artikkelissa kuvailtiin, kuinka hän itse asiassa työskentelee päihteiden käyttäjien auttamiseksi. Hänen tarinansa lukeminen oli silmiä avaava kokemus. Ymmärsin, ettei toisesta ihmisestä voi koskaan päältäpäin tietää, mitä pinnan alle kätkeytyy. Artikkelin perusteella mies vaikutti hyväsydämiseltä ihmiseltä, jolle on tärkeintä muiden auttaminen. Lukiessani tunsin häpeää siitä, että olin vetänyt hänestä johtopäätökset tietämättä hänestä mitään.
Kun seuraavan kerran näemme kadulla laitapuolen kulkijalta näyttävän henkilön, on hyvä pitää mielessä, että emme tiedä hänestä mitään. Hänen taustansa ja elämäntarinansa voi olla millainen tahansa. Hän voi käyttää päihteitä, tai sitten hänen rähjäiseen ulkonäköönsä on jokin muu syy. Vaikka henkilö olisikin ongelmakäyttäjä, hän on yhtä arvokas ihminen kuin jokainen muukin. Kategorisointi ihmistä tuntematta ei koskaan kannata. Mieli ja sydän avoimena näkee maailman paljon selkeämmin.
