Liiallisella ruutuajalla on omat haittavaikutuksensa. Kun yhä pienemmät lapset viettävät paljon aikaa erilaisten laitteiden äärellä, heijastuvat sen vaikutukset lasten kehitykseen – ongelmina, haasteina ja vaikeuksina.
Kanssakäyminen muiden kanssa, leikki, liikunta ja uni ovat lapsen kehitykselle olennaisia asioita. Ne voivat kuitenkin jäädä riittämättömiksi liiallisen ruutuajan vuoksi, kertoo psykologi Tania Virintie Terveystalosta. Tällä taas on omat haittavaikutuksensa.
Lapsuudessa yksi tärkein kehitystehtävä on itsesäätelytaitojen oppiminen aikuisen tuella. Nämä taidot auttavat tulemaan toimeen omien tunteiden kanssa, keskittymään pitkäjänteisesti ja sietämään epämukavuutta. Virintie selittää, että lapsella tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kykyä olla satuttamatta kaveria kiukun hetkellä tai kykyä pinnistellä koulutehtävän parissa.
”Digilaitteiden kautta tuleva runsas ärsyketulva tuottaa nopeita ja houkuttelevia elämyksiä, jolloin keskittyminen ja ponnistelu arkisten asioiden parissa voi tuntua yhä vaikeammalta”, psykologi jatkaa.
Myös tunteiden käsittelyn oppiminen voi olla hankalaa, jos valtaosa ajasta kuluu ruudulla. Tunteita on vaikea oppia käsittelemään hyvinvointia tukevalla tavalla, kun älylaitteeseen turvaudutaan aina tylsyyden tai ikävyyden hetkinä.
”Kun laitteista irtautuu, joutuu kohtaamaan oman sisäisen maailmansa, joka voi sisältää vaikeitakin tunteita ja ajatuksia. Kohtaamalla ne menevät kuitenkin ohi nopeammin”, Virintie sanoo.
Oireilua monin tavoin
Jos lapsella on vaikeus irtautua ruudusta, voi se oireilla monella tavalla. Virintie kertoo, että ongelmat voivat näkyä kotona lapsen ärtyneisyytenä, levottomuutena, itsehillinnän ongelmina ja vaikeutena siirtyä ruudulta arjen toimiin, kuten ruokailuun tai iltapesulle.
”Uni voi jäädä liian vähäiseksi ja keskittyminen kouluun kärsiä. Lapsen voi olla vaikea saada mielihyvää muista asioista ja digisisällöt täyttävät ajatukset. Jos päivään ei mahdu ärsykevapaita hetkiä, voi ahdistus nousta pintaan silloin, kun ei ole mitään tekemistä: esimerkiksi nukkumaan mennessä”, psykologi kommentoi.
Hän lisää, että tällaisessa tilanteessa lähdetään yhdessä psykologin kanssa miettimään lapsen hyvinvointia tukevia toimintamalleja arkeen. Usein ruutu on voinut olla lapselle pakokeino huolista, joihin hän todellisuudessa tarvitsee aikuisen tukea ja kuuntelevaa korvaa.
”Usein on lapsellekin helpotus, kun tarve laitteisiin vähenee. Mieli pääsee rauhoittumaan ja muu elämä saa enemmän tilaa. Lapsilla kyky itsehillintään on vielä keskeneräinen, sillä aivot ovat vasta kehittymässä. Siksi he tarvitsevat aikuisen tukea ja rajoja siihen, että puhelimen käyttö pysyy kohtuudessa”, Virintie muistuttaa.
Ole lapselle läsnä
Koska moni vanhempi painii itse jatkuvan kiireen ja kuormituksen kanssa, voi tuolloin myös lapsen tunnetilojen säätely ymmärrettävästi tuntua raskaalta. Joillekin ratkaisu on antaa lapselle jokin laite käyttöön hetkeksi.
”Vaikka tabletti voi tuntua tehokkaalta keinolta saada pieni lapsi hiljentymään hetkeksi, tulisi sen käyttöä välttää ensisijaisena rauhoittumisen keinona. Silloin tunteiden säätelytaitojen on vaikeampi päästä kehittymään. Sen sijaan yhteinen rauhoittumishetki, vaikka satua lukiessa, voi tehdä hyvää kummallekin kierrosten laskemiseksi”, psykologi ehdottaa.
Ruutuajan suhteen vanhempi toimii itse tapoineen mallina siinä, miten ja kuinka paljon puhelinta sekä muita laitteita sopii käyttää. Myös monen aikuisen on vaikea vastustaa puhelimen tarjoamaa nopeaa mielihyvää, ja laitteiden käyttöön liittyvät pelisäännöt voivatkin tehdä hyvää koko perheelle.
”Lapselle erityisen arvokkaita ovat päivittäiset hetket, jolloin aikuinen on hänelle läsnä ilman, että huomio jakautuu samalla älypuhelimeen tai vaikka töihin. Myös me aikuiset kaipaamme toiselta jakamatonta huomiota. Näissä hetkissä syntyy kokemus siitä, että on toiselle tärkeä”, Virintie päättää.
Teksti: Miia
