Siivoaminen herättää ihmisissä monia mielipiteitä. Yhdelle se on väkinäistä pakkopullaa, joka pyrkii silti pitämään paikat siistinä. Toinen siivoaa mielellään ja nauttii, kun koti on järjestyksessä. Kolmas viihtyy omassa kaaoksessaan ja siivoaa, kun siltä tuntuu.
Mistä tällaiset erot siivoamisessa ja siisteydessä voivat johtua; vaikuttaako taustalla lapsuudenkodin tavat? Voiko siisteys periytyä? Kotiliesi kysyi asiaa käyttäytymisgenetiikkaa tutkineelta Helsingin yliopiston apulaisprofessori Antti Latvalalta, jolla oli siihen vastaus: mahdollisesti.
Latvala kertoi lehdelle kaikkien käyttäytymispiirteiden ja psykologisten piirteiden taustalla olevan perinnöllisiä vaikutuksia. Luultavasti näin on siis myös siisteydestä puhuttaessa. Kunnollista tutkimusta aiheesta ei kuitenkaan ole tehty, joten Latvala toteaa kyseessä olevan vain valistuneita arvauksia.
Persoonallisuuspiirteet sen sijaan kulkevat geeneissä ja tietyt persoonallisuuspiirteet korreloivat siisteyden kanssa. Tästä syystä siisteyden periytyminen vaikuttaa uskottavalta.
”Persoonallisuuspiirteitä on tutkittu paljon. Niiden osalta geenit selittävät noin 40 prosenttia ihmisten välisistä eroista persoonallisuudessa”, hän kertoo Kotiliedessä.
”Jos vanhemmilla on ollut poikkeuksellisen vahva tarve pitää paikat siisteinä, lapsilla on todennäköisesti samaa geneettistä taipumusta”, Latvala toteaa.
Kasvuympäristölläkin on vaikutus
Geenien lisäksi kasvuympäristöllä on vaikutusta, mutta Latvala ei kuitenkaan selittäisi siisteyttä vain ympäristöllä. Käyttäytymispiirteissä geenit selittävät hänen mukaansa noin puolet yksilöiden välisestä vaihtelusta ja muut tekijät selittävät toisen puolikkaan.
Esimerkiksi sisarusten kohdalla on tavallista, että yksi on siistimpi ja toinen ei ole sotkusta moksiskaan. Jos taipumus siisteyteen määräytyisi kasvuympäristön perusteella, ei sisarusten välillä olisi eroja. Tuohon pohjaten Latvala veikkaakin, että kasvuympäristön vaikutus siisteyteen on pieni ja eniten vaikuttavat synnynnäiset, yksilölliset taipumukset miten siistinä oman ympäristönsä haluaa pitää.
Siisteistä vanhemmista ei kuitenkaan aina synny siistejä lapsia. Geenit ja ympäristö tarjoavat edellytykset siisteydelle, mutteivät määrää sen toteutumista. Geenit eivät määritä ketään kokonaan ja vaikka ympäristö vaikuttaisi ajatteluun, ei se välttämättä heijastu omaan käytökseen.
”Vaikka lapsuudenkodissa olisi ollut siistiä, itse ei ehkä jaksa stressata siisteydestä – tai toisinpäin. Lapsuudenkoti kulkee mukana opittuina kokemuksina, mutta se ei välttämättä määritä käyttäytymistä kovinkaan paljon”, Latvala sanoo Kotiliedessä.
Voimakkaista kokemuksista voi kuitenkin jäädä jälki. Jos lapsuudenkodissa on siivottu neuroottisesti, on siihen voinut syntyä vastareaktio eikä tuolloin halua itselleen samanlaista elämää kuin lapsuudessa. Latvalan mukaan syy siihen, miksi jollekin vastareaktio tulisi ja toiselle ei, on kuitenkin mysteeri.
Lähde: Kotiliesi
Teksti: Miia
Ei vielä kommentteja