Ei ole epätavallista, että pieni lapsi hiipii yöllä vanhempien sänkyyn nähtyään painajaista. Jossain vaiheessa lapsen pitäisi kuitenkin oppia nukkumaan yksin. Toiset lapset oppivat nukkumaan yksin jo hyvin nuorina, siinä missä toisilla oppimisprosessi kestää kauemmin.
Yö on laskeutunut kotiin ja perheenjäsenet nukkuvat rauhallisesti omissa vuoteissaan. Vanhemmat ovat jo toiveikkaita, josko tästä tulisi ensimmäinen yö, jolloin lapsi nukkuisi koko yön huoneessaan. Jossain vaiheessa kuitenkin kuuluu pieni tuttu ääni ovenkahvan painuessa alas. Ääntä seuraa pienten paljaiden jalkojen tassuttelu lattialla, kun lapsi hiipii omasta huoneestaan vanhempien viereen.
Toisissa kodeissa hiljaisuuden katkaisee ensin kova huuto, kun lapsi herää painajaiseen. Tämän jälkeen joko lapsi itse ryntää vanhempien huoneeseen tai vanhemmat kiirehtivät lohduttamaan lasta. Joskus tällaisia episodeja sattuu useampi yön aikana. Tämän seurauksena vanhemmat ja myös lapsetkin voivat olla päivisin normaalia väsyneempiä.
Monilla lapsilla on vaihe, jolloin he pelkäävät nukkua yksin ja hiipivät öisin vanhempien sänkyyn. Joskus lapsella saattaa kestää hyvin kauan päästä yli tästä vaiheesta. Jos oma lapsi ei opi nukkumaan yksin yhtä nopeasti kuin muut lapset, ei kannata huolestua. Lapset ovat tässäkin suhteessa yksilöitä.
Johdonmukaisuus on ratkaisevan tärkeää
Välillä voi tuntua helpoimmalta tieltä antaa periksi ja myöntyä siihen, että lapsi nukkuu vanhempien vieressä. Jos näin toimitaan jatkuvasti, lapsen on vaikeampaa oppia nukkumaan yksin. Toki jos lapsi pelkää voimakkaasti, ei häntä pidä pakottaa olemaan yksin huoneessaan. Öisten periksiantamisen sijasta energia kannattaa kuitenkin laittaa siihen, että pyrkii yhdessä lapsen kanssa miettimään ratkaisuja siihen, että hän pystyisi nukkumaan omassa huoneessaan.
On tärkeää osoittaa lapselle, ettei hänen tunteitaan ylenkatsota. Jos lapsi kertoo pelkäävänsä yksinoloa öisin, vanhempi voi sanoa ymmärtävänsä täysin lapsen tunteen. Samalla vanhemman tulee kuitenkin ystävällisellä tavalla tehdä selväksi, että lapsi ei voi joka yö tulla vanhempien vuoteeseen. Lasta kannattaa kannustaa ja kehua, kun hän uskaltaa olla yksin huoneessaan pidempään kuin aiemmin. Muutos tapahtuu usein pienin askelin. On tärkeää, että jokaisen pienen edistysaskeleen kohdalla vanhempi ilmaisee lapselle, että hän on huomannut tämän edistymisen ja on ylpeä lapsesta.
Johdonmukaisuus luo lapselle turvallisuudentunteen, vaikka häntä harmittaakin, että häneltä vaaditaan asioita, joista ei pidä. Jokainen lapsi on yksilö, eikä voida osoittaa tiettyä ikää, jolloin jokaisen lapsen pitäisi pystyä nukkumaan yksin. Paljon riippuu myös siitä, miten vanhemmat suhtautuvat asiaan. Joissakin perheissä lapset voivat nukkua yhdessä vanhempien kanssa vielä kouluikäisenäkin. Tietyn iän sijasta kannattaakin miettiä lasta yksilönä ja toimia sen mukaan, mikä omassa perheessä tuntuu parhaimmalta.
Lähde: Verywell Family
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja