Jokainen meistä tulee kuolemaan jonakin päivänä. On eri asia tiedostaa tämä joskus tulevaisuudessa tapahtuva asia, kuin saada tietää kuolevansa pian vakavaan sairauteen. Kun ihminen tietää jäljellä olevan ajan määrän ja varsinkin jos aika on vähäinen, muuttaa tämä suhtautumisen omaan elämään.
Oman tai rakkaan läheisen kuoleman ajatteleminen tuntuu surulliselta ja ahdistavalta. Ajatus omien lasten menehtymisestä on niin hirvittävä, ettei sellaista halua edes miettiä. Samalla lailla hirvittävältä voi tuntuu ajatus, että vanhemmalle itselleen tapahtuisi jotain, eikä hän kykenisi enää huolehtimaan lapsistaan.
Monien kohdalla nämä pelot eivät onneksi koskaan toteudu. Toisinaan käy kuitenkin niin, että vanhempi sairastuu vakavasti ja saa kuulla jäljellä olevan elinajan määrä olevan hyvin lyhyt. Kukaan ei toivo tilannetta, mutta jos se osuu omalle kohdalle, on tilanteen kanssa yritettävä selviytyä niin hyvin kuin mahdollista.
Käytännön asiat on tärkeää huolehtia kuntoon
Jos kuolema on väistämätön, kannattaa hyvissä ajoin miettiä, kuinka järjestää asiat niin, että lasten tilanne on mahdollisimman hyvä myös vanhemman kuoleman jälkeen. Asioiden järjestely voi helpottaa ahdistunutta oloa myös siksi, että se antaa jotain, mihin keskittyä ahdistavan tilanteen jatkuvan ajattelun sijasta.
Vanhemman mielessä on päälimmäisenä huoli siitä, kuinka lapset tulevat selviämään ilman vanhemman tukea. Tällaisessa tilanteessa turvaverkostot ovat kullanarvoisia. Tieto siitä, että lähellä on aikuisia ihmisiä, jotka pystyvät auttamaan ja tukemaan lapsia silloinkin, kun vanhempaa ei enää ole, on merkittävä asia sairastuneen mielenrauhan kannalta.
On tärkeää, että vanhempi on lapselle rehellinen
Jos lapset ovat hyvin pieniä, ei heille pidä aiheuttaa ahdistusta selittämällä, mitä kuolema merkitsee ja että vanhempaa ei kohta enää ole. Jos lapset kykenevät jo tämän kaltaisia asioita ymmärtämään, heille voi kertoa tilanteesta, jotta he pystyvät aloittamaan oman sopeutumistyönsä jo silloin, kun vanhempi on vielä heidän tukenaan. Vanhempi on lapsen elämässä ollut aina tuki ja turva ja siksi on tärkeää, että lapsi voi turvautua vanhempaan myös surussaan.
Kun asian on läpikäynyt lapsen kanssa ja molemmat tietävät, mitä on tulossa, on tämä epävarmuutta parempi tilanne. Jos lapsi on jo vanhempi ja ymmärtää syvällisemmin kuoleman lopullisuuden, hän osaa tiedon saatuaan arvostaa yhä enemmän vanhemman kanssa jäljellä olevaa aikaa. Suruun keskittymisen sijaan kannattaa keskittyä tekemään mielihyvää tuottavia asioita ja samalla luomaan onnellisia muistoja.
Muistot ovat lopulta ainoa asia, joka vanhemmista jää lapselle
Toisinaan yhteinen aika vanhemman kanssa kestää vuosikymmeniä, toisinaan aika on lyhyempi. Yhteisen ajan täsmällistä pituutta tärkeämpää on se, kuinka ajan viettää. Tämä ajatus voi tuoda lohtua myös surun keskelle.
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja