Kasvattaako vanhempi lastaan vai päinvastoin?

woman standing near wall
Kuva: Jhon David

Äkkiseltään ajateltuna tuntuu itsestäänselvältä, että vanhempi kasvattaa lastaan. Kun asiaa alkaa tarkemmin pohtimaan, lapsen voi usein myös ajatella kasvattavan vanhempaansa. Tuntuuko sinustakin välillä, että kasvattaja ei aina olekaan ilmeisimmältä vaikuttava henkilö?

Vanhemmuus muuttaa ihmistä monin tavoin. Joskus vanhempi itse ei huomaa näitä muutoksia, mutta läheiset ja ystävät ympärillä näkevät ne sitäkin selvemmin.

Lapset opettavat kärsivällisyyttä

Lasten synnyttyä täydelliseen elämänhallintaan tottunut vanhempi voi aluksi tuntea olonsa tuskalliseksi, sillä lasten kanssa kaikkea on mahdotonta kontrolloida täysin. Vanhempi joutuu sietämään jonkin verran epävarmuutta, mikä voi olla haastavaa erityisesti perfektionismiin taipuvaisille ihmisille.

Eräs konkreettinen muutos, jonka lapset tuovat mukanaan, on kodin muuttuminen paikaksi, jossa tavarat ei enää olekaan tarkkaan niille suunnitelluilla paikoilla. Ennen lapsia pariskunnan elämäntapa on voinut olla sellainen, että koti on aina tiptop. Yhtäkkiä kotona lojuukin lasten tavaroita, vaatteita, astioita ja muita esineitä siellä sun täällä.

Ajan kanssa vanhemmat tottuvat siihen, että koti on lasten myötä erilainen kuin ennen. Hiljalleen järjestystä rakastanut vanhempikin alkaa sietämään sotkua ympärillään. Tämä voi tehdä ihmiselle myös hyvää, sillä liika ympäristön kontrollointi käy pidemmän päälle raskaaksi. Kotiaan aiemmin päivittäin puunanneen vanhemman kannattaa ajatella asiaa siten, että lasten syntymän myötä hänelle tarjoutuu mahdollisuus oppia rennompaa elämää.

Lapset opettavat vanhemmille vaivihkaa suvaitsevaisuutta myös muita kohtaan

Viimeistään uhmaiän alkaessa vanhemmat joutuvat kokemaan tilanteita, joissa he suuttuvat omalle lapselleen. Alussa tilanteet voivat tuntua vanhemmasta järkyttävältä. Ennen lasten saamista vanhemmat ovat voineet ajatella seuratessaan muiden perhe-elämää, kuinka hirvittävää on, kun vanhemmat tiuskivat tai jopa huutavat lapsilleen. Mielessään he ovat saattaneet ajatella, etteivät tule itse koskaan käyttäytymään näin.

Kun omat lapset sitten syntyvät, vanhemmat huomaavat, että jos maltin menettää lapsen kanssa, tämä ei automaattisesti tarkoita, että on huono vanhempi. Tämä lisää vanhemman ymmärtäväisyyttä myös muita maltin menettäviä ihmisiä kohtaan. Vanhempi voi oppia näkemään, että monissa muissakin asioissa ihmisten välillä on eroja, jotka eivät merkitse, että ihmisessä olisi jotain vialla tai että hän olisi ”huono ihminen”. Tällä tavoin lapset voivat auttaa vanhempaa oppimaan suvaitsevaisuutta myös asioissa, jotka eivät suoranaisesti liity perhe-elämään.

Lapset tunnetusti kyselevät paljon erilaisia asioita. Lasten myötä vanhemmat joutuvatkin opettelemaan selkeää ja rauhallista selittämistä. Lapsen kysymysten kohdalla ei voi mutkia liiaksi oikoa, vaan asia on selitettävä juurta jaksain. Vanhempi saattaa huomata tällöin, ettei hänen omakaan tietämyksensä joistain asioista ole niin hyvällä tasolla. Tämä voi kannustaa vanhempaa täydentämään aukkoja tiedoissaan.

Vanhemmuus muuttaa ihmistä myös monilla muilla tavoilla. Millä tavoilla sinä olet muuttunut lasten saavuttua perheeseen?

Teksti: Sonja

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.