Joskus ihmisistä tuntuu, että vaikka vuodet vierivät vauhdilla eteenpäin, eivät he silti koe vanhenevansa. Toisinaan jopa oma peilikuva voi näyttää vieraalta ja vanhemmalta kuin itsensä sisäisesti kokee. Joskus lapset saavat vanhemman tuntemaan itsensä vanhaksi. Tuntuuko sinusta, että vanhemmuus on vanhentanut sinua?
Jos elämä on ollut monin tavoin samanlaista vuodesta toiseen, ihmisen voi olla vaikeaa hahmottaa itsessään tapahtuneita muutoksia. Jos asuu samassa kodissa pitkään eikä muuta sisustusta, työpaikka ja ystäväpiiri pysyvät samana, voi vuodet hujahtaa nopeasti ohitse ilman, että mikään olisi varsinaisesti muuttunut.
Lasten syntymä sekä vanhemmuus ovat usein sellaisia merkkipaaluja, jotka saavat ihmisen kokemaan myös sisäisesti siirtyneensä uuteen vaiheeseen elämässään. Aiemmin on ajatellut omia vanhempiaan “oikeina” aikuisina ja itseään korkeintaan nuorena aikuisena. Lasten ja perheen myötä on usein helpompaa henkisesti asettaa myös itsensä “oikean” aikuisen rooliin.
Silti vanhempi ei välttämättä koe muuttuneensa ihmisenä lasten myötä. Päinvastoin, toisinaan vasta vanhemmuuden myötä ihminen oivaltaa omienkin vanhempien tunteneen aikoinaan samoin. Vaikka ulkoisesti ihminen toki vanhenee, sisältä voi tuntua täysin samalta kuin vuosikausia aiemmin.
Tältä pohjalta voisi ajatella, että iän sijasta elämänkokemukset saavat aikaan muutoksen tunteen. Ihminen on voinut jo nuorella iällä kokea paljon asioita, siinä missä toinen elää vanhuuteen asti tasaista ja yllätyksetöntä elämää. Jos elämänkokemuksiin kuuluu raskaita asioita, tämä muovaa ihmistä siten, että hän kokee kasvaneensa aikuiseksi nopeammin.
Vanhenemista ei tarvitse nähdä negatiivisena asiana
Omaan ikääntymiseen havahtuu usein selkeimmin tilanteissa, joissa huomaa kaksikymppisten aikuisten vaikuttavan hyvin nuorilta. Jos itse on ylittänyt kolmenkympin rajapyykin, puhumattakaan neljästäkymmenestä tai sen jälkeen tulevista rajapyykeistä, ihminen kokee nuoret aikuiset selvästi itseään nuorempia. Jos katsoo vanhoja lempielokuviaan, joissa päätähdet ovat aiemmin vaikuttaneet hyvinkin kypsiltä aikuisilta ja nyt yhtäkkiä samat päätähdet näyttävät siloposkisilta nuorilta ihmisiltä, tästä viimeistään ymmärtää jotain tapahtuneen.
Ajan kuluminen merkitsee myös laajempaa elämänkokemusta, joka on aina arvokasta. On hienoa, jos ihminen pystyy hyödyntämään hankkimansa elämänkokemuksen ja samalla säilyttämään lapsenomaisen uteliaisuuden. Lapsiperheessä tämä on usein helpompaa, sillä lapsen viaton uteliaisuus ja ihmettelevät kysymykset maailmasta muistuttavat vanhempaa omasta lapsuudesta. Ei siis sanota turhaan, että vanhempi ikään kuin elää omaa lapsuuttaan uudelleen lapsensa kautta.
Tuntuuko sinusta, että vanhemmuus on muuttanut sinua?
Teksti: Sonja