Jos vanhempi näkee lapsensa käyttäytyvän huonosti, hän ei mieti kahta kertaa ennen kuin huomauttaa tälle asiasta. Mutta entä jos näkee jonkun muun lapsen käyttäytyvän huonosti? Saako toisen vanhemman lapselle huomauttaa tämän käytöksestä?
Jos lapsi kiusaa muita lapsia tai vaikkapa eläimiä, on vanhemman velvollisuus kertoa lapselle, ettei moinen käytös ole sallittua. Muuten lapsi ei välttämättä ymmärrä tekevänsä väärin ja saattaa jatkaa huonoa käytöstään. Eräs vanhemman tärkeimmistä tehtävistä kasvattajana onkin opettaa lapselleen, kuinka muita ihmisiä ja eläimiä kohdellaan niin, ettei kenellekään aiheudu mielipahaa tai kärsimystä.
Mutta entä jos näkee jonkun toisen lapsen käyttäytyvän huonosti muita kohtaan? Jos näkee lapsen vaikkapa kivittävän linnunpoikasia, tulee tilanteeseen puuttua. Jos lapsen omat vanhemmat ovat fiksuja ihmisiä, he eivät pahastu jos joku ulkopuolinen tilanteessa ohjeistaa lasta käyttäytymään oikein.
Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät osaa suhtautua asioihin rakentavan aikuismaisesti. Jos ulkopuolinen tulee antamaan ohjeita lasten kasvatukseen, heikolla itsetunnolla varustettu henkilö voi helposti ottaa asiasta nokkiinsa.
Lasten käytös kuvastaa, kuinka vanhemmat ovat onnistuneet kasvatustehtävässä
Jos lapsi ei hallitse edes peruskäytöstapoja, kertoo se omaa kieltään siitä, kuinka hyvin vanhemman kasvatustehtävä on kotona hoidettu. Toki sellaiset tilanteet ovat asia erikseen, joissa lapsilla on vanhempien toiminnasta riippumattomia käytösongelmia. Joskus lapsi käyttäytyy huonosti, vaikka vanhemmat kuinka yrittäisivät opettaa häntä toimimaan toisin. Aina ei siis pidä syyllistää vanhempaa, jos lapsi ei osaa käyttäytyä.
Useimmiten kuitenkin lapsen huono käytös heijastelee vanhempien kykyjä kasvattajina. Jos lapsi kiusaa muita tai kohtelee eläimiä huonosti vanhemman seuratessa sivusta sanomatta mitään, ei asiassa yleensä jää paljon tulkinnan varaa.
Jos lapsi käyttäytyy sopimattomasti, voisi kuvitella, että kuka tahansa asian nähnyt aikuinen voi ja saa lapselle huomauttaa asiasta. Joskus kuitenkin ulkopuolinen neuvoja saa haukut huonosti käyttäytyneen lapsen vanhemmilta. Tästä huolimatta tilanteeseen kannattaa puuttua.
Vanhemmat saattavat suuttua, mutta mielensä sopukoissa kuitenkin tiedostavat, että pohjimmiltaan kyse on siitä, että lapsi toimi väärin. Jos ulkopuolinen joutuu ojentamaan lastaan, on tämä usein vanhemmille varsin noloa. Ihminen helposti reagoi nolostumiseensa puolustautumalla, mutta jälkeenpäin asiaa mietittyään hän saattaa oivaltaa toimineensa itse väärin. Tämä voi auttaa häntä seuraavalla kerralla toimimaan fiksummin.
Oivallus ei olisi mahdollista, ellei kukaan koskaan huomauttaisi kyseiselle vanhemmalle hänen lapsensa vääränlaisesta toiminnasta. Siksi huutamisen uhallakin kannattaa aina ystävällisesti neuvoa myös muiden lapsia, mikäli näkee näiden toimivan väärin esimerkiksi toisia lapsia tai eläimiä kohtaan.
Teksti: Sonja
