Kiusattu lapsi muistaa pienen ystävällisyyden koko elämänsä

woman near window
Kuva: Maria Teneva

Kiusatulle lapselle yksikin pieni myötätunnon osoitus voi olla tärkeä tapahtuma, joka antaa rohkeutta pitkälle tulevaisuuteen. Tapahtuma myös usein jää mieleen koko loppuelämäksi. Kannattaa käyttää jokainen tilaisuus olla ystävällinen muille ihmisille ja opettaa lasta toimimaan samoin. Koskaan ei voi tietää, kuinka suuri merkitys pari sekuntia kestävällä lyhyellä lausahduksella voi toiselle olla.

Sain silmälasit ala-asteella ainoana luokaltamme. Minua alettiin kiusaamaan samana päivänä, kun uskalsin laittaa ensimmäisen kerran lasit päähäni luokassa. Laseista kiusaaminen jatkui koko ala-asteen. Kiusaaminen oli pääosin sanallista haukkumista ja porukasta ulossulkemista, mutta toisinaan myös fyysistä potkimista.

Kun nyt aikuisena katson taaksepäin, en muista kovin helposti yksittäisiä tapahtumia, jossa minua kiusattiin. Ehkä mieli suojelee itseään kokoamalla tapaukset yhdeksi suureksi massaksi, josta ei muistu mieleen tarkkoja yksityiskohtia, ellei oikein pinnistele. Sen sijaan muistan erittäin selvästi erään tapauksen, jossa luokallani ollut pieni poika tuli puolustamaan minua kiusaajia vastaan.

Muistan olleeni koulun aulassa, kun tämä tapahtui. Joukko luokan poikia tuli luokseni ja alkoi tuttuun tapaan haukkua minua. Yksi pojista oli erityisen aggressiivinen ja alkoi haukkua ja potkia minua. En osannut muuta kuin seistä hiljaa paikallani. Olin jo siinä vaiheessa kasvattanut kuoren, jonka alle saatoin piiloutua, kun kiusaaminen alkoi. Yritin vaikuttaa mahdollisimman välinpitämättömältä, ikään kuin kiusaaminen ei vaikuttaisi minuun mitenkään.

Yhtäkkiä eräs toinen poika luokaltani tuli paikalle. Muistan, kuinka hän meni kiusaajan eteen seisomaan ja vaati tätä lopettamaan kiusaamisen. Kiusaaja vaikutti hyvin hämmentyneeltä, ehkä koska häntä ei oltu aiemmin kielletty kiusaamasta minua. Muistan, kuinka hän vetäytyi pois kavereidensa kanssa, jotka usein seurasivat sivusta kiusaamistilanteita.

Pieni poika, joka oli tullut puolustamaan minua, kääntyi puoleeni ja kysyi, olenko kunnossa. Olin niin hämmentynyt siitä, että olin saanut apua, etten osannut edes kunnolla vastata hänelle.

Jälkeenpäin olen usein miettinyt, kuinka paljon rohkeutta on vaatinut tuolta pieneltä pojalta tulla puolustamaan kiusattua. Se, että pieni lapsi pystyy mielessään valitsemaan, että hän haluaa nimenomaan puolustaa kiusattua, saa lämpimän tunteen läikähtämään rinnassa vielä aikuisenakin. Se myös herättää toivoa siitä, että maailman on mahdollista muuttua paremmaksi paikaksi, jos lapsi pystyy tunnistamaan oikean ja väärän eron ja valitsemaan mielummin ystävällisyyden kuin piittaamattomuuden.

Tämä ei kuitenkaan ole aina itsestäänselvää. Lapsi voi myös tietoisesti tehdä valinnan kiusata sen sijaan, että puolustaa kiusattua. Tähän saattaa vaikuttaa se, minkälaisessa ympäristössä lapsi kasvaa. Jos lapsen vanhemmat ja läheiset eivät hyväksy toisten kiusaamista, lapsi oppii samanlaisen asenteen jo pienenä. Silloin lapsen on ehkä helpompi itsekin toimia samoin ja mennä väliin kiusaamistilanteeseen sellaisen nähdessään.

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.