Läheisten avun merkitys korostuu lapsien myötä!
Tuoreet vanhemmat voivat alkuvaiheessa ajatella selviävänsä lapsiarjesta hyvin ilman apua. Arjen raskaus yövalvomisineen tuleekin usein yllätyksenä. Uupuminen voi hiipiä elämään pikkuhiljaa eikä uupunut välttämättä itse edes tiedosta tilannettaan. On hyvä uskaltaa pyytää läheisiltä apua jo varhaisessa vaiheessa lapsen syntymän jälkeen. Ottamalla apua vastaan edesautat parhaiten omaa jaksamistasi pitkällä tähtäimellä.
Ennen ensimmäisen lapsen syntymää vanhemmat ovat usein perehtyneet lapsiarkea käsittelevään materiaaliin, mutta on eri asia lukea teoriassa lapsiperheen elämästä kuin elää sitä käytännössä. Monelle tulee yllätyksenä esimerkiksi se, kuinka helposti oma pinna voikaan palaa, vaikka on tehnyt päätöksen olla menettämättä malttiaan.
Maltin menetykseen liittyy usein huono omatunto, varsinkin jos vihanpurkaus on kohdistunut lapseen. On hyvä jo etukäteen suunnitella arkea ja elämää siten, että väsymyksen aiheuttamaa ärtymystä tarvitsisi kokea mahdollisimman harvoin.
Vanhemman jaksamisen kriittistä rajapistettä on vaikea tunnistaa lapsiarjessa
Lapsiperheessä ei voi välttää väsymystä eikä myöskään hermojen kiristymistä. On tärkeää muistaa, että asioihin vaikuttaa paljon myös ulkoiset tekijät. Uupumisriski on suurempi vanhemmalla, joka on aikatauluttanut itselleen liikaa töitä ja vastuita kuin vanhemmalla, joka on osannut mitoittaa asiat jaksamisensa mukaan.
Omia jaksamisen rajojaan ei valitettavasti itse aina tunnista. Vanhempi voi ajatella kykenevänsä suoriutumaan kaikista asioista yksin. Jos jaksaminen on ollut koetuksella liian pitkään, voi se lopulta johtaa romahdukseen. Vasta romahduksen myötä vanhempi voi havahtua eläneensä jaksamisensa äärirajoilla jo pidemmän aikaa. On tärkeää osata turvautua oikeissa kohdissa muiden apuun, vaikka avun pyytäminen saattaa tuntua vaikealta.
Joskus sukulainen tai ystävä mielellään auttaisi, muttei osaa tarjota apuaan, kenties ajatellen, ettei halua vaikuttaa loukkaavalta. Läheinen voi ajatella, että omatoiminen avun tarjoaminen voidaan tulkita ajatuksena, ettei perhe selviä itsekseen. Jos asiaa ei koskaan ota puheeksi, voi tilanne ajautua siihen, ettei apua koskaan pyydetä eikä tarjota.
Ei riitä, että turvaverkot ovat olemassa – Niitä kannattaa myös käyttää aktiivisesti
Sukulaiset ja ystävät kannattaa alusta asti pitää osana perheen tukiverkostoa, vaikka alkuvaiheessa tuntuisikin, ettei avulle ole juuri tarvetta. Jos lapsilla on lämpimät välit perheen läheisiin ihmisiin, on lapset paljon helpompi tarvittaessa jättää heidän hoitoonsa. Vaikka välitöntä tarvetta hoidolle ei olisikaan, kannattaa silloin tällöin järjestää tilanteita, joissa vanhemmat käyvät yhdessä ilman lapsia ja tänä aikana sukulainen tai läheinen ystävä on lasten kanssa kotona.
Kun hoitoon jättämistä on harjoitellut jo pienestä alkaen, on helpompaa turvautua hoitoapuun silloinkin, kun jaksaminen alkaa olla äärirajoilla. Apua on paljon vaikeampi pyytää, jos ei ole aiemmin tullut harjoiteltua lasten jättämistä vieraan aikuisen hoiviin.
Teksti: Sonja
