Termiä “ylihuolehtivainen vanhempi” kuulee käytettävän joskus yhteyksissä, joissa se ei välttämättä tunnu sopivimmalta, sillä sanassa “ylihuolehtiva” voi olla ikävä kaiku. Vanhemmasta voi olla hankalaa olla huolehtimatta lapsistaan liikaa. Miten sinä tulkitset sanan ylihuolehtivainen?
Jokaiselle vanhemmalle on ensisijaisen tärkeää huolehtia lapsensa turvallisuudesta. Varsinkin lapsen ollessa vielä pieni, vanhempi voi kokea voimakasta huolta siitä, että lapselle tapahtuu jotain pahaa. Ensimmäisen lapsen kohdalla pelko voi olla erityisen voimakas, kun kaikki on uutta. Toisen lapsen kohdalla moni vanhempi pystyy jo rentoutumaan enemmän ja olemaan stressaamatta niin paljon lapsen hoitoon liittyvistä asioista.
Onko ”ylihuolehtivaisuus” väistämätöntä ensimmäisen lapsen kohdalla?
Joskus kuulee vanhempien toteavan toisen lapsen kohdalla, että olisipa osannut ottaa asiat rennommin myös ensimmäisen lapsen kohdalla. Jos huolehtimiseen ja stressaamiseen ei olisi kulunut niin paljon aikaa, olisi voinut nauttia vauva-ajasta enemmän ensimmäisen lapsen kanssa. Toisaalta jos vanhemmalla ei ole aiempaa kokemusta lapsenhoidosta, lapsen hoitoon liittyvää epävarmuutta ei ehkä ole mahdollista olla kokematta lainkaan. Kyse on samanlaisesta asiasta kuin minkä tahansa uuden taidon opettelussa. Vasta kun kokemusta on kertynyt riittävä määrä, omiin taitoihin alkaa pikkuhiljaa luottamaan.
Ensimmäisen lapsen kohdalla huolehtiminen ei ole epätavallista
Joskus vanhempi ei kuitenkaan onnistu pääsemään eroon huolesta, vaikka aikaa kuluu ja kokemusta kertyy lapsen kanssa. Vanhemman persoonallisuus ja aiemmat elämänkokemukset vaikuttavat myös asiaan. Jos on muutoinkin huolehtivaisuuteen taipuvainen, tämä luonteenpiirre näkyy usein monilla elämän osa-alueilla. Lapsen kohdalla piirre voi jopa korostua, koska lapsi ei ole staattinen osa vanhemman elämää, jota voi säädellä oman mielensä mukaan. Lapsi tekee asioita itsenäisesti, eikä vanhempi voi koskaan täysin ennalta tietää, millä tavoin lapsi tulee toimimaan. Sellaisille ihmisille, joille on tärkeää kontrolloida kaikkea elämässään, tämä voi olla hyvin stressaavaa.
Ylisuojelevainen vanhempi voi olla haitaksi lapselle
Ylisuojelevainen kasvatustyyli voi johtaa siihen, että lapsi ajattelee vanhemman ratkaisevan kaikki ongelmat hänen puolestaan. Ajatusmallista voi olla lapselle monenlaista haittaa myöhemmin elämässä. Lapsi voi oppia, ettei hänen tarvitse kohdata epäonnistumisen seurauksia ja että palkinnon saaminen ei riipu siitä, miten asioista suoriutuu. Jos lapsi oppii, ettei tarvitse tehdä töitä saavuttaakseen haluamansa, hänelle voi muodostua epärealistinen kuva maailmasta. Tämä voi johtaa karvaisiin pettymyksiin aikuisiällä.
Lasta pitää toki auttaa, mutta huolehtivaisuudellakin on rajansa. Jos tuntuu, että on kenties suojellut lastaan hivenen liikaa maailman kolhuilta, saattaa olla hyvä muuttaa taktiikkaa. On tärkeää muistaa, ettei ylisuojelevaisuus ole synonyymi rakkaudelle. Lastaan voi rakastaa aivan yhtä paljon, vaikkei silottelisi jokaista kolhua, jonka lapsi elämänpolullaan kohtaa.
Teksti: Sonja
