Kauhuelokuvissa on ikärajat, joita ei aina kuitenkaan noudateta. Varsinkin jos elokuvaa katsotaan omassa kodissa eikä valvotussa teatterissa, on ikärajoista helppo joustaa. Tällöin vanhempien vastuulle jää, minkälaisia elokuvia he sallivat lapsensa katsovan.
Jos vanhemmilla on ollut tapana katsoa nuoruudessaan kauhuelokuvia, tuntuu luonnolliselta antaa myös omien lasten tehdä samoin. Vanhemmista voi tuntua nostalgisen ihanalta ajatus elokuvaillasta perheen kesken, jossa popcornien kanssa katsotaan jännittävää elokuvaa. Elokuvailtaa suunnitellessa vanhemman mielessä voi vilahdella nostalgiset filmit, kuten Painajainen Elm Streetillä, Halloween, Alien ja muut kauhuelokuvien klassikot.
Ensin vanhemman kuitenkin kannattaa pysähtyä miettimään, onko lapsi todella valmis katsomaan tämänkaltaisia elokuvia. Lapset ovat erilaisia ja siksi on vaikea sanoa tarkkaa ikää, jolloin lapsi on valmis katsomaan pelottavia elokuvia. Vanhemmat tuntevat lapsensa paremmin kuin kukaan, joten he ovat parhaimmassa asemassa arvioimaan, onko lapsi sopivan ikäinen elokuvalle.
Jotkut lapset ovat jo nuorena hyviä ymmärtämään, ettei elokuvissa nähtävät asiat ole todellisia. Toisilla lapsilla taas kestää kauemmin toipua kokemuksesta nähdessään jotain pelottavaa. Lapset eroavat toisistaan myös sen suhteen, millaiset asiat he kokevat pelottavina. Yhtä lasta voi pelottaa tietty elokuva todella paljon, siinä missä toinen ei koe samaa elokuvaa lainkaan pelottavana. Toki kovin pienelle lapselle kauhuelokuvia ei pidä näyttää lainkaan.
Kauhuelokuvien katsomisesta voi joskus olla myös hyötyä
Tutkimusten mukaan kauhuelokuvien katsominen voi auttaa aikuisia rakentamaan resilienssiä ja hallitsemaan ahdistuksen tunteita paremmin. Lasten kohdalla ei elokuvien vaikutuksesta ole yhtä selkeää tutkimustietoa, mutta kehityksellisestä näkökulmasta ajateltuna lapselle on hyödyllistä oppia käsittelemään pelon tunteita. Esimerkiksi Halloweenina, kun lapset pukeutuvat pelottaviin asuihin, kokemus auttaa heitä kasvattamaan resilienssiä. Näin he voivat harjoitella turvallisessa ympäristössä pelästymistä ja toisaalta myös toipumista pelästyksestä.
Kauhuelokuvan katsominen on samaan tapaan tilaisuus tuntea pelkoa ja käsitellä tunnetta turvallisessa ympäristössä. Se myös mahdollistaa empatiataitojen harjoittelun ja avartaa lapsen perspektiiviä. Kun lapset näkevät elokuvan päähenkilön kohtaavan ja selviävän pelottavista tilanteista, he voivat samalla kuvitella kuinka itse reagoisivat, jos joutuisivat pelottavaan tilanteeseen.
Jos vanhemmista tuntuu, että lapsi on valmis katsomaan lapsille sopivia kauhuelokuvia, on tärkeää muistuttaa lasta siitä, että katsomisen voi lopettaa milloin tahansa. Jos alkaa pelottaa liikaa, voi pyytää katkaisemaan elokuvan tai lapsi voi halutessaan lähteä huoneesta pois. Jos lapsella ilmenee elokuvan jälkeen painajaisia, nukahtamisvaikeuksia tai haluttomuutta jäädä yksin, nämä ovat merkkejä siitä, että elokuva on ollut liian pelottava, eikä lapsen kannata sellaisia katsoa ennen kuin hiukan vanhempana.
Lähde: Parents
Teksti: Sonja