Lapsettomille ja lapsiin tottumattomille voi joskus tulla yllätyksenä, kuinka paljon vauva oikeastaan ymmärtääkään ympäristönsä tapahtumista.
Joskus lapsen kehitystä kuvaavia oppimateriaaleja lukiessa käy mielessä, ettei materiaalin kirjoittajalla välttämättä ole henkilökohtaisesti kokemusta vauvoista. Joistakin teksteistä nimittäin saa käsityksen, ettei pieni lapsi havainnoisi ja ymmärtäisi ympärillään tapahtuvia merkittäviä asioita, ennen kuin vasta myöhemmällä iällä. Pieni vauva aistii kuitenkin jo alusta asti hyvin paljon asioita, ottaa kontaktia ja kiinnittää ympäristöönsä huomiota.
Vauvan kanssa on vietettävä aikaa, jotta oppii tulkitsemaan yksilöllistä tapaa kommunikoida
Joskus käy mielessä, että ehkä vauvojen hahmotuskykyyn liittyvässä keskustelussa on kyseessä samankaltainen tilanne, kuin väittelyssä eläinten tietoisuudesta. Vaikka lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet eläinten olevan tuntevia olentoja, vielä nykyäänkin kuulee väitteitä, kuinka eläin reagoi robottimaisesti ympäristönsä tapahtumiin, olematta tietoinen tai tunteva olento. Jokainen lemmikinomistaja kuitenkin tietää, että eläin kykene tuntemaan iloa, surua, hyvää oloa ja vastaavia tuntemuksia.
Lemmikkien omistajista tuntuu varsin erikoiselta, että henkilöt, jotka eivät koskaan ole asuneet samassa taloudessa lemmikin kanssa, osallistuvat väittelyihin lemmikkien tietoisuudesta. Usein henkilöt edustavat kantaa, ettei eläin ole tunteva olento. Teoreettisella tasolla asiat voivat vaikuttaa erilaiselta verrattuna siihen, että viettää konkreettisesti aikaa eläimen kanssa. Vasta kun elää läheisessä suhteessa eläimen kanssa, oppii tunnistamaan hienovaraiset pienet signaalit, jotka kertovat eläimen mielialasta.
Onko kyse samanlaisesta tilanteesta, kun mietitään pienen vauvan kykyä havainnoida ja hahmottaa ympäristöään? Kun keskustellaan siitä, missä vaiheessa vauva alkaa ymmärtämään erilaisia asioita, saatetaan helposti ajatella, ettei kehityksensä alkuvaiheessa oleva lapsi kykene hahmottamaan ja tiedostamaan asioita ympärillään. Jokainen vanhempi kuitenkin tietää, että siitä hetkestä alkaen kun oman lapsen saa käsivarsilleen, vauva on läsnä tilanteessa ja kykenee muodostamaan kontaktin vanhempansa kanssa.
Vauvaa tuntematon henkilö ei ehkä ole herkistynyt näkemään pieniä vivahde-eroja vauvan ilmeiden välillä samalla tarkkuudella kuin vanhempi. Kun pieni vauva katselee ympärilleen, vanhempi ymmärtää, että pienissä aivoissa tapahtuu todella paljon asioita. Vanhemmalla ei tulisi mieleenkään kyseenalaistaa, etteikö vauva ymmärtäisi hyvin paljon ympäristöstään.
Uskotko sinä, että joskus näkemykset eläinten tai vauvojen kyvystä havainnoida ympäristöään saattavat olla virheellisiä siksi, että näitä asioita ovat pohtineet teoreettisella tasolla henkilöt, joilla ei aina ole henkilökohtaista kokemusta läheisestä suhteesta eläimeen tai vauvaan?
Ei vielä kommentteja