Vanhemman voi olla vaikea itse tiedostaa, ettei aseta lapselleen riittäviä rajoja. Jos kyseessä on läheinen ystävä, voi tulee tarve huomauttaa hänelle asiasta. Tämä voi kuitenkin tuntua vaikealta, jopa mahdottomalta. Mikä olisi paras tapa toimia tällaisessa tilanteessa?
Jos ulkopuoliset arvostelevat vanhemman kasvatustaitoja, hän menee helposti puolustuskannalle. Pieni taktikointi tilanteessa voi auttaa. Alla kuvatun esimerkin kaltainen strategia voi toimia hyvin myös “lellivän vanhemman” kohdalla.
Ollessani taannoin koirani kanssa kävelyllä, näin vanhemman naisen pienen villakoiransa kanssa. Kun pysähdyin rapsuttamaan koiraa, huomasin sen turkissa pahoja takkuja. Minulle tuli paha mieli koiran takia, koska luultavasti takut tekevät kipeää. Mietin, kuinka voisin sanoa naiselle ystävällisesti, että hänen on huolehdittava koiransa turkista. Mikä olisi sellainen tapa esittää asia, ettei hän nolostuisi ja menisi puolustuskannalle?
Vaikkei huijaaminen olekaan oikein, ajattelin, että pieni ystävällinen valkoinen valhe voisi toimia tässä kohtaa parhaiten. Sanoin naiselle, että koirallani oli aiemmin ollut paljon takkuja, kun en ollut ymmärtänyt, niiden aiheuttavan koiralle kipua. Kerroin eläinlääkärin huomauttaneen takkujen poiston tärkeydestä. Sanoin, etten ollut aiemmin edes ymmärtänyt, kuinka kipeältä koirasta tuntuu kainalossa tai vatsassa, kun paksu takku ei anna yhtään periksi liikkuessa. Jokainen tietää, miten kipeältä tuntuu, jos hius tai muu ihokarva jää vaikkapa vetoketjun väliin. Samalta tuntuu koirasta, jonka kainalossa on takku.
Kerroin naiselle, että tajuttuani asian, leikkasin välittömästi koirani turkin lyhyemmäksi. Turkista tuli vähän eri näköinen, mutta koiran hyvä olo on kaikkein tärkeintä. Sanoin, että haluan kertoa muillekin asiasta, koska välttämättä asia ei tule monille mieleen.
Kun kerroin asiasta ikään kuin tarinana, joka on minulle itselleni tapahtunut, tilanteeseen tuli vertaistukimainen tunnelma. En vaatinut naista tekemään muutoksia, vaan jätin asian hänen oman harkintansa varaan. Ihminen on usein kaikkien vastaanottavaisin uusille asioille, kun saa rauhassa ja ilman painostusta miettiä tilannetta. Suurin osa ihmisistä kyllä ymmärtää, että eläin kärsii takuista, eikä halua sellaista omalle lemmikilleen.
Kuinka huomauttaa asiasta lastaan lellivälle ystävälle?
Sama taktiikka voi olla tehokas myös vanhemman tapauksessa, joka ei aseta lapselleen rajoja. Sen sijaan, että sanoo vanhemmalle, että hän “paapoo” lastaan liikaa, voi kertoa kuulleensa perheestä, jossa vanhemmat eivät asettaneet lapselle rajoja ja minkälaisiin ongelmiin lapsi myöhemmin joutui tämän takia. Näin vanhempi ei koe oloaan uhatuksi. Toki hän luultavasti ymmärtää tarinalla viitattavan häneen, mutta siltikään tilanne ei tunnu samanlaiselta kasvojen menetykseltä kuin silloin, jos asiasta sanotaan päin naamaa.
Mikä sinun mielestäsi on paras tapa puhua ystävälle lasten kasvatuksesta, jos on havainnut hänen toimivan tavoilla, joista voi olla haittaa hänen lapselleen?
