Monilla ihmisillä on herkkiä asioita, joista ei kehdata puhua toisille. Menneisyyden möhläykset ja virheet ovat asioita, joita usein pyritään piilottelemaan muilta. Häpeään ei ole mitään syytä, mutta vanhempi voi silti pelätä, että menneet töppäykset tulevat uusien tuttavien tietoon. Kuinka turhasta häpeilystä voisi päästä eroon?
Jokainen meistä tekee joskus virheitä. Elämään, eikä varsinkaan vanhemmuuteen voi mitenkään kouluttautua etukäteen. Vanhemmuuteen kukaan ei ole käytännössä voinut etukäteen valmistautua, joten on täysin ymmärrettävää, että matkan varrella tapahtuu virheitä. Vanhempi voi joskus syyttää itseään hyvinkin voimakkaasti, jos kokee epäonnistuneensa jossakin lapsen kasvatukseen liittyvässä asiassa. Moni kuitenkin stressaa aivan turhaan asioista, jotka muiden silmissä ovat niin mitättömiä, ettei niitä voisi edes virheeksi kutsua.
Virheistä oppii parhaiten
Ajatus siitä, että ihmisen tulisi olla virheetön, on jo itsessään täysin epärealistinen. Päinvastoin, virheet ovat erittäin hyödyllisiä: niistä on mahdollista oppia. Ihmisen on monesti mahdotonta ymmärtää, miltä tietyt asiat tuntuvat muista, ellei itse ole kokenut vastaavanlaisia asioita. Omakohtainen kokemus mahdollistaa paremman ymmärryksen samassa tilanteessa olevia ihmisiä kohtaan ja olemaan heille tukena.
Monet vanhemmuuden haasteista ovat sellaisia, että niitä voi parhaiten ymmärtää vain toinen vanhempi. Jos lapseton ihminen katsoo lapselleen huutavaa vanhempaa, hän voi ajatella, että vanhempi on “hirvittävä ihminen”, kun käyttäytyy näin lasta kohtaan. Lapsettomien on joskus vaikea ymmärtää, miksi aikuinen menettää malttinsa pienen lapsen kanssa. Toinen vanhempi sen sijaan tietää varsin hyvin, miltä huutavasta vanhemmasta tuntuu. Hän tietää myös, että vanhempi rakastaa lastaan, vaikka maltti silloin tällöin meneekin.
Oma kokemus vastaavista tilanteista auttaa tukemaan muita vanhempia
Samalla tavalla kuin esimerkiksi aiemmin päihteitä käyttäneet henkilöt ovat parhaita tukihenkilöitä päihdekoukussa oleville, ruuhkavuodet kokenut vanhempi pystyy usein parhaiten tukemaan toista vanhempaa, joka kärvistelee samojen ongelmien parissa kokien huonoa omatuntoa erilaisista asioista. Kun on itse kokenut tiettyjä asioita, pystyy helpommin samaistumaan henkilöön, joka läpikäy samoja asioita. Tässä valossa katsottuna virheet ovat jopa välttämättömiä, sillä ilman niitä oppimisprosessi on paljon hitaampi ja jotkut asiat saattavat jäädä kokonaan oppimatta.
Meidän tulisikin turhan häpeilyn sijaan ajatella, että menneet virheet ovat voimavara, joka auttaa kehittymään jatkuvasti paremmaksi ihmiseksi. Toki asia erikseen ovat henkilöt, jotka eivät menneistä virheistään opi, vaan toistavat niitä jatkuvasti. Jos ihminen viis veisaa muiden hyvinvoinnista ja jatkuvasti syyllistyy piittaamattomaan toimintaan, ei ole ihme, että jossain vaiheessa kanssaihmisten kärsivällisyys loppuu.
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja