Syöpä on yleisnimitys joukolle sairauksia, joissa vaurioituneet solut muuttuvat pahanlaatuisiksi ja alkavat lisääntyä elimistössä. Syöpä on Suomessa melko yleinen: joka kolmas suomalainen sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa syöpään ja vuosittain jo noin 30 000 ihmistä sairastuu. Koska syöpäriski kasvaa iän myötä, lisääntyy syöpätapausten määrä väestön ikääntyessä.
Syöpä vaikuttaa sairastuneen lisäksi sairastuneen läheisiin. Perheissä vaikutus riippuu muun muassa siitä, kuka perheenjäsenistä sairastuu ja minkä ikäisiä lapsia perheessä on, kerrotaan Syöpäjärjestöjen Kaikki syövästä -sivustolla.
Syöpäuutinen on pysäyttävä ja vanhempia voi mietityttää, miten sairaudesta kerrotaan lapselle. Vanhemmat päättävät itse sopivan vaiheen, jolloin lapselle kerrotaan. Usein on hyvä kertoa sen jälkeen, kun on itse ehtinyt sulatella asiaa ja alkujärkytys on tasaantunut. Näin lapselle on helpompi puhua aiheesta.
Kovin kauan ei kuitenkaan kannata odottaa, vaan lapselle on hyvä kertoa syövästä varhaisessa vaiheessa, jotta lapsi voi alkaa totutella asiaan hiljalleen.
”Lapselle kannattaa kertoa syövästä asiallisesti ja rehellisesti hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioon ottaen. Syöpää ei voi salata, sillä lapsi vaistoaa muuttuneen ilmapiirin joka tapauksessa”, Syöpäjärjestöt neuvoo.
Reaktiot vaihtelevat
Lasten reaktiot perheenjäsenen syöpäuutiseen ovat yksilöllisiä ja erilaisia myös iän mukaan. Ensireaktiot voivat vaihdella itkusta välinpitämättömyyteen, mutta lapsi on joka tapauksessa huolestunut ja peloissaan. Lapsen huoli voi näkyä myös syömishäiriönä, unettomuutena tai ongelmina koulussa.
Syöpäjärjestöt muistuttaa, että lapsi tarvitsee tukea ja läheisyyttä, eikä häntä saa eristää sairastuneesta. Lapselle on tärkeä viestittää, että hänestä pidetään huolta sairaudesta huolimatta.
”Lapsi pitää vakuuttaa siitä, ettei vanhemman tai sisaruksen sairastuminen ole hänen vikansa. On myös huolehdittava, että lapsi tai nuori saa riittävästi tukea ja mahdollisuuden purkaa tunteitaan”, Syöpäjärjestöt kertoo.
Teinille läheisen sairastuminen voi olla erityisen hankalaa, koska perhettä koskeva kriisi tapahtuu yhtä aikaa, kun teini käy läpi murrosiän mukanaan tuomia muutoksia.
”Nuori voi suhtautua rajustikin vanhemman sairauteen esimerkiksi raivoamalla, häpeämällä vanhempaansa tai sulkeutumalla. Nuoren voimakkaistakin reaktioista huolimatta sairautta kannattaa käsitellä nuoren kanssa avoimesti ja rehellisesti”, Syöpäjärjestöjen sivuilla opastetaan.
Avointa keskustelua ja ulkopuolista tukea myös lapselle
Perheenjäsenen sairastuminen syöpään vie voimavaroja ja koettelee koko perhettä. Sairastunut ja hänen läheiset voivat kokea tarvetta suojella toisia omilta tunteiltaan, mutta avoin keskustelu olisi tärkeää. Mitä avoimemmin perhe pystyy puhumaan vaikeista asioista, sitä paremmin he voivat tukea toisiaan.
Syöpätilannetta voi selvitellä perheen kesken tai kääntyä perheterapeutin tai muun ulkopuolisen puoleen. Lapsella olisi hyvästä olla vanhempien lisäksi myös muu turvallinen aikuinen, johon tukeutua tilanteen vaatiessa.
”Sairaudesta on hyvä kertoa myös niille aikuisille, jotka ovat lapsen kanssa tekemisissä, esimerkiksi hoitopaikassa tai koulussa. Teini-ikäiseltä nuorelta on hyvä kysyä lupa, ennen kuin läheisen sairaudesta kerrotaan nuoren kanssa tekemisissä oleville aikuisille”, Syöpäjärjestöt kertoo.
Löydät lisää tietoa, neuvoja ja vertaistukea Syöpäjärjestöjen Kaikki syövästä -sivuston kautta. Syöpäjärjestöt tarjoaa myös Lapset puheeksi -keskusteluapua perheille, josta on ollut keskustelua Twitterissä jaetun julkaisun yhteydessä.
Lähde: Syöpäjärjestöt
Teksti: Miia
