Kuunteleminen on tärkeä taito ihmissuhteissa. Ruuhkavuosien aiemmin julkaistussa artikkelissa kerrotaankin, minkälaisia virheitä välttämällä voit olla parempi kuuntelija läheisillesi.
Hyvät kuuntelijan taidot ovat tarpeen lasten kanssa, jottei lapsesta ala tuntua, että vanhempi on poissaoleva tai ei huomioi häntä. Arkea pyörittäessään vanhemmat eivät kuitenkaan aina jaksa tai kykene kuuntelemaan aktiivisesti ja tietoisesti lastensa kertomuksia, vaikka he pyrkivätkin lapsen puheisiin edes jotenkin reagoimaan.
Kuvittele tilanne: hoidat arkiaskareita samalla odottaen tärkeää puhelua, kun lapsesi kertoo sinulle innoissaan kaiken, mitä tietää oravista. Olet kuullut samoja faktoja lapsen suusta monta kertaa aiemminkin, muttet ole kuitenkaan kuunnellut tarkkaan. Reagoit lapsen jutusteluun tarttuen milloin mihinkin faktaan. ”Vai on orava sekasyöjä.” ”Päiväeläin, toden totta.” Yllättäen lapsi keskeyttää kertomuksensa ja sanoo: ”Äiti/isi, minusta tuntuu, että sinä et keskity. Toistat vain kaikkea, mitä minä kerron sinulle.”
Kuulostaako tutulta? Vastaava tilanne tapahtui PureWow’n päätoimittaja Jillian Quintille hänen lapsensa kanssa. Lapsi oli kertonut mielestään mielenkiintoisia faktoja, mutta vaikka äiti kuuli lapsensa jutut, ei hän kuitenkaan tietoisesti kuunnellut ja lapsi huomasi sen – huomauttaen siitä.
”Aikuisten kohdalla tällainen kuuntelukäytös ei olisi hyväksyttävää. Tietoista kuuntelemista pitäisi lähestyä taitona, jota pitää harjoitella ja parantaa. Lasten kanssa ongelmana on kuitenkin se, että he puhuvat niin paljon. Jos vanhempi todella kuuntelisi lapsen jokaisen jutun, tekisi se hänet hulluksi nopeammin kuin voit sanoa Ninjago”, Quint kirjoittaa.
1-1-10-säännön avulla opit kuuntelemaan lasta paremmin
Kukaan ei voi olla täydellinen kuuntelija 24/7, joten mikä avuksi? Quint on esitellyt keksimänsä 1-1-10-säännön, joka on varsin yksinkertainen.
”Kun lapseni puhuu minulle, yritän kysyä yhden jatkokysymyksen jokaista lapsen puhumaa minuuttia kohden. Jos minulla ei ole aikaa kuunnella juuri sillä hetkellä, kerron lapselleni tarvitsevani 10 minuuttia aikaa ennen kuin voin olla todella läsnä”, Quint selittää.
Tarkoitus on siis yrittää löytää puheista tarttumapintaa ja esittää jatkokysymyksiä, kun lapsi kertoo sinulle jotain. Jos lapsesi kertoisi sinulle oravafaktoja, voit vastata esimerkiksi kysymällä lapselta, että mikähän muu eläin on sekasyöjä. Osallistut keskusteluun ja jos lapsi ei osaa vastata, etkä itsekään tiedä vastausta, voitte etsiä vastauksen yhdessä.
Jos taas sinulla on huono hetki, etkä pysty kuuntelemaan lapsen kertomuksia, ole rehellinen ja pyydä lasta odottamaan. Voit sanoa lapselle esimerkiksi näin: ”Rakas pieni, tarvitsen nyt hetken rauhaa. Voitko odottaa ja kertoa minulle asiasta 10 minuutin kuluttua, kun voin todella keskittyä?”
”Tämä ei aina toimi, mutta ainakaan lapsi ei koe hänen juttujensa kaikuvan kuuroille korville. Samalla opit itse hieman lisää lastasi kiinnostavista asioista”, Quint toteaa.
Lähde: PureWow
Teksti: Miia
