Lapsiperheen kotona on ymmärrettävästi paljon tavaraa. Toisinaan osa tavarapaljoudesta on tarpeettomaksi jääneitä esineitä, joita vanhempi ei kuitenkaan kykene heittämään pois. Miksi tavaroista on joskus niin vaikeaa luopua ja miksi se kuitenkin kannattaisi tehdä?
On ymmärrettävää, että vanhemmat haluavat säilyttää tunnearvoa sisältäviä esineitä, kuten esimerkiksi lapsen ensimmäisen piirustuksen. Siinä vaiheessa, kun vanhemmasta tuntuu ehdottoman tärkeältä säilyttää jokainen paperi, jossa on vaikka vain yksi lapsen tekemä viiva, kannattaa miettiä, onko näin tarkka arkistointi kuitenkaan tarpeen.
Säilytyshalu laajentuu helposti koskemaan myös asioita, joita ei todellakaan ole tarpeen säilyttää. Vanhemmalle voi olla hyvin vaikeaa heittää pois lapsen vanhoja leluja, vaatteita ja muita lapsuuteen liittyviä asioita. Hän saattaa ajatella, että lapsi itse mahdollisesti haluaa joskus katsella näitä muistoesineitä, tai että hän ja puolisonsa voivat joskus keinutuolissa tavaroiden avulla muistella aikaa, jolloin lapset olivat pieniä. Nämä ovat toki kauniita ajatuksia. Niiden toteuttamiseen toisaalta usein ei tarvita laatikoittain tavaroita, vaan muutama erityistä tunnearvoa sisältävä esine riittää hyvin.
Liika tavaramäärä aiheuttaa usein vain ahdistusta
Epämääräiset tavarakasat ja kaappeihin ja varastoon kasautuvat laatikot, joiden sisällöstä kellään ei ole vuosiin ollut tarkkaa tietoa, voivat aiheuttaa ahdistusta, kun miettii, että joskus ne on kuitenkin käytävä läpi. Mitä vähemmän tavaraa ihmisellä on, sitä helpompi on pitää mielessään kirjaa siitä, missä mitäkin on, joka myös tuo mielenrauhaa.
Joskus vanhempi jää kiinni ajatukseen, että kaikista pienistäkin lapsen elämään liittyvistä tapahtumista on säilytettävä muisto. Tilanne voi äityä niin pahaksi, ettei vanhempi pysty heittämään pois edes sellaisia asioita, joita ei ole järkevää säilyttää.
Itseään kannattaa muistuttaa siitä, että tavara ei lopulta tee onnelliseksi
Tavarassa ja omaisuudesta on usein se huono puoli, että ihminen saattaa stressata niiden menettämisestä niin paljon, että stressi ylittää tavaran omistamisesta saadun nautinnon. Moni rikas henkilö on kertonut, että mitä enemmän omaisuutta on kertynyt, sitä huolestuneempi olo on siitä, että omaisuuden saattaa menettää. Jos omaisuutta ei ole paljon, eämä on tietyssä mielessä levollisempaa, koska ei tarvitse olla huolissaan menetyksistä. Tällainen tunne on toki ihmiskohtainen, kaikki eivät varmasti koe samoin. Silti tällaiset kommentit ovat hyvä esimerkki siitä, että suurten tavaramäärien omistaminen ei välttämättä tee onnelliseksi.
Eräs keino löytää mielenrauhaa itselleen hektisen arjen keskellä onkin pyrkiä tietoisesti luopumaan henkisestä kiinnittäyttymisestä materiaan. Tässä usein auttaa, jos pystyy luopumaan ainakin osasta turhia tavaroitaan. Jos tuntuu itse vaikealta tehdä luopumispäätöstä, apuna voi käyttää hyvää ystävää tai muuta läheistä henkilöä, joka voi olla henkisenä tukena ja makutuomarina päättämässä siitä, mitkä tavarat ovat sellaisia, jotka voi huoletta heittää pois.
Teksti: Sonja