Surettaa nähdä, miten jotkut aikuiset kohtelevat erityislapsia

woman standing near person in wheelchair near green grass field
Kuva: Josh Appel

Tuntuu lähes käsittämättömältä, miten aikuiset ihmiset toisinaan käyttäytyvät erityislapsia kohtaan.

Ylen sivuilla kerrottiin taannoin yksitoistavuotiaasta Sisu-pojasta, jolla on lievä kehitysvamma ja vaikea liikuntavamma, mistä syystä poika käyttää pyörätuolia. Äiti oli Sisun kanssa kerran Kuopion yliopistollisen sairaalan lounaspaikassa, kun viereisessä pöydässä yksin aterioiva rouvashenkilö yllättäen alkoi kommentoida Sisun olemusta loukkaavaan sävyyn. Jutun mukaan rouva oli ensin todennut, että “taitaa sinun poika jotain ymmärtää”. Sisun äiti oli tähän vastannut myöntävästi ja oli kertonut, että Sisu on sosiaalinen ja kiinnostunut asioista.

Tuollainen kommentti saattaisi vielä hyvällä tahdolla mennä sen piikkiin, että kommentoija ei ehkä ole sinänsä tarkoittanut pahaa, vaan on ehkä koittanut omalla karkealla tavallaan sanoa jotain positiivista. Toki kommentti kuulostaa törkeältä, mutta joidenkin ihmisten puhetapa on hyvin karkea ilman, että he välttämättä tarkoittavat pahaa. Sen sijaan rouvashenkilön jatkokommentit eivät jättäneet epäilyksen häivää siitä, että kyseessä oli hyvin epäempaattinen ihminen.

Rouvashenkilö tokaisi Sisun äidille, että “mahtaa olla vaikeaa tuollaisen lapsen kanssa. Itselläni ei ole lapsia, mutta onneksi en saanut tuollaista lasta”. Tämän jälkeen nainen oli poistunut paikalta.

Sisun äiti oli ymmärrettävästi järkyttynyt naisen kommenteista. Hän sanoi haastattelussa, että tuollaiset kommentit ovat asiattomia ja ahdistavia. Tämän pitäisi toki olla selvää kenelle tahansa. Kuitenkin löytyy ihmisiä, jotka eivät näytä ymmärtävän, miten julmaa on sanoa erityislapsista tällaista ääneen. Kyseinen rouvashenkilö oli selvästi yksi heistä.

Toki asiaan saattoi vaikuttaa moni seikka, jota ei välttämättä näe päällepäin. Kyseessä oli sairaalan lounaspaikka, joten naisella saattoi itselläänkin olla jokin sairaus. Esimerkiksi jotkut muistisairaudet voivat saada ihmisen sanomaan hyvinkin törkeitä asioita. Voi myös olla, että nainen oli äärimmäisen ahdistunut jostakin syystä, kenties koska hänen läheisensä oli sairaalassa, ja purki ahdistustaan muihin.

Ymmärrys ei tarkoita hyväksyntää

Tällaiset seikat voivat ehkä osaltaan selittää naisen käytöstä, mutta eivät missään nimessä silti oikeuta sitä. Saattoi myös hyvin olla, että nainen yksinkertaisesti oli luonteeltaan epäsensitiivinen ja epäempaattinen, ja puhui samaan tyyliin kuin hän oli puhunut läpi elämänsä. Kun luin jutun, ensimmäinen ajatukseni oli, että olen tyytyväinen, ettei tuo nainen ollut saanut omia lapsia, jotka olisivat mahdollisesti omaksuneet äitinsä esimerkin siitä, kuinka muita ihmisiä kohdellaan.

Toivoin myös mielessäni, että jutussa kuvailtu nainen näkisi jutun ja tunnistaisi itsensä. Jos näin kävi, toivon, että nainen tunsi häpeää tajutessaan, miten pahasti hän oli sanonut pienelle pojalle ja tämän äidille, jotka olivat vain yrittäneet olla hänelle ystävällisiä. Kenties häpeän tunne saa naisen toimimaan toisin seuraavalla kerralla, kun hän kohtaa erityislapsia.

Sisun tarina on julkaistu alunperin Ylen sivuilla.

Teksti: Sonja

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.