Moni sanoo lapselle puolihuolimattomasti “odota sekunti”, kun on tekemässä jotakin esimerkiksi läppärillä tai puhelimella. Hetki venyy kuitenkin helposti pidemmäksi lapsen odottaessa kärsimättömänä vieressä. “Sekunti vielä” ei kuulosta uskottavalta enää siinä vaiheessa, kun sen toistaa viidennen kerran. Lapsen luottamus vanhempaan voi kärsiä, jos hän kokee, ettei vanhempi aina tarkoita sitä, mitä sanoo.
Aikuiset osaavat tulkita toisten aikuisten sanatonta viestintää paremmin kuin lapset. Jos aikuinen sanoo puolihuolimattomasti “odota sekunti”, toinen aikuinen ymmärtää, että asia kestää kauemmin kuin sekuntin. Pienelle lapselle sen sijaan ajan hahmottaminen on vaikeampaa. Jos lapsi ymmärtää, että sekunti tarkoittaa silmänräpäyksen mittaista aikaa, hänen kärsivällisyytensä ei välttämättä riitä odottamaan minuuttikaupalla. Jos vanhempi huomaamattaan käyttää lapsen kanssa samanlaista kieltä kuin toisten aikuisten kanssa, lapsi ei välttämättä ymmärrä, että vanhemman sanomisia ei aina kannata ottaa sanatarkasti.
Lapselle on toki myöhemmässä elämässä hyödyllistä oppia tulkitsemaan muiden ihmisten puheita myös “rivien välistä”. Pienen lapsen kohdalla, joka vasta opettelee kielen hienouksia, olisi kuitenkin hyvä pyrkiä siihen, että tarkoitetaan täsmällisesti sitä, mitä sanotaan. Jos vanhempi huomaamattaan ei pidä kaikkia lapselle antamiaan lupauksia, lapsi rekisteröi tämän ja pikkuhiljaa hän ei enää yhtä ehdoitta luota vanhempaansa. Siksi vanhemman on tärkeää pyrkiä pitämään kaikki pienetkin lupaukset lapselle.
Jos esimerkiksi lapselle on luvannut tehdä jonkin asian vaikkapa viiden minuutin kuluttua ja viisiminuuttinen venyikin puoleksi tunniksi tai pidemmäksi sen takia, että vanhempi on kiinni puhelimessaan, lapsen kannalta tämä vaikuttaa siltä, että vanhempi lupasi jotain, eikä pitänytkään lupaustaan.
Jos lupauksen pettää riittävän monta kertaa, luottamusta ei välttämättä enää ole
Olisi tärkeää, että kun vanhempi sanoo lapselle, että jokin asia tehdä tietyllä tavalla ja tiettynä aikana, tämä myös toteutuisi. Muutoin voi pahimmillaan syntyä vanhan tarinan kaltainen tilanne, jossa poika huijaa kyläläisiä huutamalla “susi”, vaikka sutta ei todellisuudessa ole. Lopulta kyläläiset eivät enää usko poikaa, koska hän on niin monta kertaa aiemmin turhaan huutanut suden saapuneen. Sama asia voi huomaamatta käydä vanhemmalle, joka on imeytynyt puhelimeen ja “torkuttaa” vieressä kinuavaa lastaan sanomalla kerta toisensa jälkeen “sekunti vielä, kulta”.
Lapsen luottamus voi rapautua huomaamatta
Jos vanhempi liian usein sanoo lapselle, että “tehdään tämä asia viiden minuutin kuluttua”, mutta käytännössä asia kuitenkin tehdään vasta pidemmän ajan kuluttua, tällöin vanhemman viisiminuuttinen ei enää ole asia, johon lapsi voi luottaa. Luottamuspula voi huomaamatta laajentua myös muihin asioihin. Parasta siksi olisi, jos vanhemmalta löytyy riittävästi itsekuria laittamaan puhelin pois silloin, kun on luvannut lapselle tehdä tämän kanssa jotain. Puhelimen ääreen voi aina palata sitten, kun yhteinen askare on hoidettu.
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja