Luottamus vanhempaan on lapsen henkinen turvaverkko

Luottamus vanhempaan on lapsen henkinen turvaverkko
Kuva: Tadeusz Lakota

Lapsen perusturvallisuudentunteen kannalta on tärkeää voida luottaa vanhemman sanaan. Jos lapselle annettuja lupauksia ei voi pitää, syyt tulisi perustella lapselle ymmärrettävästi.

Toisinaan jokin pieni seikka voi vaikuttaa vanhemmasta itsestään merkityksettömältä, mutta lapsi muistaa kyseisen asian vielä vuosienkin kuluttua. Kun aikuinen lapsi muistelee vanhempansa kanssa lapsuuttaan, vanhempi voi yllättyä, kuinka tarkasti sellaisetkin asiat ovat painuneet lapsen mieleen, jotka vanhemman mielestä ovat jo kadonneet.

Petetyt lupaukset jäävät lapsen mieleen

Aikuisestakin on hyvin kurjaa, jos joku antaa lupauksen, jota ei sitten pidäkään. Tapahtuma jää pitkäksi aikaa mieleen ja horjuttaa luottamusta kyseiseen ihmiseen. Sama pätee lapseen. Lapsen kohdalla on vielä tärkeämpää, että luottamus vanhempaan on rikkomaton.

Jos aikuisena kokee epäluottamusta jotakuta tuttavaa tai ystävää kohtaan, näiden henkilöiden kanssa ei tarvitse viettää aikaa, jos ei halua. Vanhempi on kuitenkin lapselle maailman tärkein henkilö, jonka kanssa elämä jaetaan. Jos tähän lapsen elämän peruspilarina toimivaan henkilöön ei voi luottaa sataprosenttisesti, ei ole ihme, jos lapsi kokee epävarmuutta.

Jos lupausta ei voi pitää, asia tulee perustella lapselle ymmärrettävästi

On selvää, ettei kaikkia lupauksia aina ole mahdollista pitää itsestä riippumattomista syistä. Jos vanhempi on luvannut lapselle jotain, mikä ei syystä tai toisesta lopulta toteudukaan, eikä vanhempi tarjoa asiaan tyydyttävää selitystä, lapsi voi kokea, ettei hän voi tulevaisuudessakaan luottaa vanhemman lupauksiin.

Lapsen on hyvä oppia, että joskus asiat eivät toteudu, vaikka vanhempi haluaisi ne toteuttaa

Toisaalta lapsen kehityksen kannalta on hyödyllistä myös oppia, että joskus lupauksia ei pysty pitämään itsestään riippumattomista syistä. Kun vanhempi selittää lapselle perinpohjin, miksi lupauksen pitäminen ei nyt ollut mahdollista, lapsi oppii arvokkaita asioita liittyen aikuisten maailman toimintaan.

Esimerkiksi jos vanhempi on luvannut olla kotona tiettyyn aikaan, mutta joutuu liikenneruuhkaan, tämä ei ole vanhemman syy. Vaikka lapsi kokee pettymystä, hänen on hyvä samalla oppia, että asioita voi sattua. Tärkeintä lapselle on, että vanhempi pyytää tilannetta aidosti anteeksi ja selittää, mitä tapahtui.

Jos lapselle luvattu asia ei toteudu, lapsi kokee luonnollisesti pettymyksen tunteita. Nämäkin tunteet ovat kuitenkin tärkeitä. Jos lapsi ei juuri koskaan pety nuorena, hänen saattaa olla vaikeampi kohdata vastoinkäymisiä aikuisena. Tästä syystä on hyvä käydä lapsen kanssa yhdessä läpi, mikä on ollut syynä siihen, että vanhempi ei voinut tällä kertaa pitää lupaustaan ja myös se, minkälaisia tunteita se lapsessa aiheutti. Näin lapsi oppii tarkastelemaan ja käsittelemään myös hankalia tunteita.

Teksti: Sonja

Avatar photo

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *