Vanhemman vakava sairaus vaikuttaa aina lapseen ja hänen hyvinvointiinsa, vaikka vanhempi kuinka yrittäisi suojella lastaan. Vaikka lapsi olisi jo teini-iässä, voi vanhemman sairaus olla hänelle kova paikka. Teini voi olla huolissaan vanhemmastaan, niin että häneltä jää oma nuoruus elämättä, eikä hän välttämättä koe voivansa itse tukeutua vanhempaansa murrosiän keskellä. Kuinka auttaa lasta vanhemman sairastuessa?
Vanhemmat haluavat usein suojella lastaan sairastuessaan, mutta on viimeinen virhe jättää lapsi täysin pimentoon vanhemman sairaudesta. Jos lapsi ei tiedä mikä vanhempaa vaivaa, lapsen mieli on täynnä kysymyksiä, hänen voi olla vaikea keskittyä omaan elämäänsä ja pahimmassa tapauksessa lapsi syyttää tilanteesta itseään.
Lapselle tulisikin selittää vanhemman sairautta ikätasoisesti. Lapselle tulee kertoa, että kaikista vaikeimmistakin asioista voidaan perheessä keskustella ja aina saa kysyä mieltä painavista asioista aikuisilta. Lapselle täytyy kertoa, mitä sairaus tarkoittaa juuri meidän perheessä, miten se näkyy arjessa ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Se tuo lapselle turvaa uudessa tilanteessa.
Vakavastakin sairastumisesta huolimatta lapsen elämässä tulisi säilyä tutut ja turvalliset rutiinit. Se rauhoittaa lasta silloin, kun tilanne on kaoottinen ja uudenlainen sekä lapsen turvallisuuden tunne on hetkellisesti järkkynyt. Lapsen tulisi päästä jatkamaan päivähoitoa ja koulua entiseen tapaan. Se rytmittää päiviä ja antaa mahdollisuuden saada muuta ajateltavaa sekä nähdä kavereita. Kotonakin arjen tulisi säilyä mahdollisimman muuttumattomana, vaikka tilanne on kaikille uusi.
Kaiken keskellä lapsella tulisi olla oikeus elää lapsuuttaan kaikessa rauhassa, sekä pitää hauskaa vanhemman sairaudesta huolimatta. Lapsi saattaa olla kuitenkin normaalia takertuvampi ja hänen voi olla vaikea irrottautua vanhemmasta leikkimään omia leikkejä kavereiden kanssa.
Siksi lasta tulisi rohkaista tapaamaan ystäviään, leikkimään ja harrastamaan entisiä harrastuksia. Lapselle kannattaa korostaa, että hänellä on oikeus iloita, vaikka äiti tai isä on sairas. Lapsen takertuvuutta voi yrittää helpottaa kertomalla, että vanhemmalla on kaikki hyvin ja hän saa hyvää hoitoa lääkäristä. Lapsen tulee tietää, että hän voi mennä turvallisin mielin jatkamaan leikkejään.
Mikäli vanhemman sairaus näkyy ulospäin, esimerkiksi halvaantumisena tai puheen vaikeutena, tulee lapselle selittää tilannetta ikätasoisesti ja kertoa, että vanhempi saa sairauteensa apua ja kuntoutusta. Tällaisissa tilanteissa korostuu muiden aikuisten antama tuki, varsinkin, jos vanhemman puhekyvyssä on haasteita ja vuorovaikutus on siksi haastavampaa.
Lapsia ja nuoria tulisi suojella siltä, että heistä ei tulisi vanhempiensa täysipäiväisiä hoivaajia. Silti sopiva määrä vastuuta voi olla hyväksi. Lapsi tai nuori voi esimerkiksi omien kykyjensä mukaisesti osallistua kodin askareisiin tai vanhemman auttamiseen. Näin lapsi saa tunteen siitä, että hän on merkittävä perheenjäsen ja kykenee auttamaan vanhempiaan sairauden keskellä.
Perheenjäsenten yksilöllinen reagointi sairastumiseen
Kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja perheet ovat erilaisia. Jokainen reagoi perheen toisen aikuisen vakavaan sairastumiseen eri tavalla. Jopa perheen sisarukset kokevat tilanteen eri tavoin. Joku saattaa käpertyä kuoreensa ja pysytellä kotona, kun taas toinen yrittää liikaa hoivata vanhempaansa ja haluaa tietää kaiken hänen sairaudesta.
Sekin vaikuttaa ihmisten reagointiin, mistä sairaudesta on kyse. Lasten voi olla vaikeampi käsitellä vanhemman vaikeaa mielenterveysongelmia kuin sitä, että vanhemmalla on jokin fyysinen vamma. Mielenterveysongelmia on haasteellisempaa selittää ja sanoittaa lapselle, koska ne eivät näy selkeästi ulospäin.
Lapsi saattaa syyttää vanhemman mielenterveysongelmista helpommin itseään, jos vanhempi on masentunut, väsynyt, poissaoleva tai ärtyneempi. Tällaisessakin tilanteessa parasta lääkettä lapselle on avoin keskustelu lapsen ikä huomioiden, tutut rutiinit, aikuisten muodostama turvaverkosto ja muistuttaminen siitä, että vanhemman mielenterveysongelmat eivät ole lapsen syytä.
Joskus lapsen huoli vanhemmasta ei helpota perheen omin voimin ja lapsi saattaa oireilla tilanteessa monin eri tavoin. Tällöin on syytä hakea lapselle rohkeasti ja ajoissa ammattiapua. Myös vanhempi voi tarvita terapiaa ja vertaistukea oman sairautensa keskellä. Vanhemman sairastuessa koko perhe tulisikin ottaa huomioon.
Puhutaanko perheessänne avoimesti myös vaikeista asioista? Onko perheenne lapsilla mahdollisuus elää rauhassa lapsuuttaan?
Lähteet: Aivoliitto
Teksti: Anne-Mari Valta
