Lapsi kyselee kuolemasta, mitä vanhemman kannattaisi sanoa?

gray concrete angel statue during daytime
Kuva: Sandy Millar

Kuolema on luonnollinen osa elämää. Siksi on luonnollista, että lapset kokevat kasvaessaan uteliaisuutta kuolemaa kohtaan. Kun pieni lapsi alkaa ensimmäisiä kertoja kyselemään kuolemasta, vanhempaa voi arveluttaa, kuinka asiasta kannattaa kertoa siten, ettei aiheuttaisi tälle turhaa ahdistusta.

Asiaan vaikuttaa olennaisesti lapsen ikä. Myös lapsen persoonallisuus kannattaa ottaa huomioon. Jos tiedät lapsen olevan taipuvainen ahdistumaan ja suremaan asioita, tämä tulee ottaa huomioon tavassa, jolla kuolemasta hänelle puhuu. Jos lapsi sen sijaan ei jää miettimään pidemmäksi aikaa asioita, voi hänelle kertoa asiasta hivenen rennommalla otteella. Vanhemman tuntemus oman lapsensa persoonallisuudesta on ratkaisevan tärkeässä roolissa sen suhteen, millä tavalla ja milloin lapselle kannattaa kertoa kuolemasta.

Kun lapselle alkaa ensimmäisiä kertoja puhumaan kuolemasta, esimerkkinä voi käyttää vaikka luonnon kasveja. Niiden avulla lapselle voi kuvailla, kuinka kaikki elollinen syntyy pienenä, kasvaa suureksi ja on olemassa tietyn aikaa. Elämänsä lopussa puu saattaa kaatua tai esimerkiksi sairastua johonkin tautiin. Myös luonnon eläimiä voi käyttää esimerkkeinä, kuinka elollinen olento syntyy, kasvaa ja lopulta kuolee.

Tässä vaiheessa lapsi voi itsekin kysyä, käykö ihmisillekin samoin, jolloin on luontevaa vastata myöntävästi. Tärkeintä on olla rehellinen lapselle, hänen ikänsä huomioon ottaen. Jos hän näkee, että vanhemmatkin suhtautuvat kuolemaan rauhallisesti ja luonnollisesti, on hänen helpompi itsekin suhtautua samoin.

Monet lapset on ovat vielä nuoria isovanhempien kuollessa. Tällöin vanhemman kannattaa puhua asiasta lapselle tämän ikään sopivalla tyylillä. Vanhempi on paras henkilö arvioimaan, milloin lapsi on valmis vastaanottamaan tietoa elämän lainalaisuuksista.

Thanatofobiasta kärsivä lapsi pelkää kuolemaa epänormaalin paljon

Toisinaan kuolemanpelko voi olla epänormaalin voimakasta. Tällöin puhutaan jo selkeästi poikkeavasta tilasta. Liiallista kuolemanpelkoa kutsutaan thanatofobiaksi. Thanatofobiasta voi kärsiä lapsi tai aikuinen. Oireita ovat äärimmäisen voimakas ahdistus kuolemaa ajatellessa tai siitä puhuttaessa. Ahdistus saattaa ilmetä seuraavilla tavoilla:

  • Rintakipu
  • Kylmänväristykset
  • Huimaus
  • Pahoinvointi
  • Sydämentykytykset
  • Nopea hengitys
  • Hikoilu
  • Tärinä
  • Vatsaoireet

Kuolemaa epänormaalin voimakkaasti pelkäävä lapsi voi takertua vanhempaansa ja välttää potentiaalisesti vaarallisia tilanteita. Joskus pelkotilan voi laukaista tärkeän läheisen menetys.

Thanatofobiasta kärsivää lasta voi auttaa puhumalla hänen pelostaan ja kuuntelemalla tarkkaan, mitä lapsella on sanottavaa asiasta. Vanhempi voi tarjota lohdutusta ja turvaa sekä vakuuttaa, ettei lapsella ole hätää. Kannattaa pyrkiä keskustelemaan lapsen kanssa kuolemasta monipuolisesti sen sijaan, että aiheen hautaa maton alle. Jos kuolemasta ei koskaan puhuta, asia voi vaikuttaa lapsesta vieläkin pelottavammalta.

Werywell Mind- sivustolta voi lukea lisää thanatofobiasta ja kuinka siitä kärsivää lasta voi parhaiten auttaa.

Teksti: Sonja

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.