Erilaiset pakko-oireet ovat lievinä ja satunnaisesti ilmenevinä yleisiä: noin 2-3 prosenttia ihmisistä kärsii pakko-oireisesta häiriöstä elämänsä aikana, kertoo Terveyskirjasto. Pakko-oireiseen häiriöön kuuluvat pakkoajatukset tai pakkotoiminnot. Häiriö voi alkaa jo lapsuudessa (neljänneksellä miehistä jopa alle 10-vuotiaana), mutta yleensä se alkaa murrosiässä tai nuorella aikuisiällä.
Kouluikäisten lasten ruutuajaksi suositellaan alle kaksi tuntia päivässä, mutta suomalaislapsilla se usein ylittyy. Uusi tutkimus tarjoaa yhden syyn pitää suosituksesta kiinni: lapsen ruutuajan ja pakko-oireisen häiriön (obsessive-compulsive disorder, OCD) välillä on yhteys. Tutkimuksessa havaittiin, että 9-10-vuotiaana enemmän aikaa ruutujen parissa viettäneillä lapsilla todettiin kaksi vuotta myöhemmin todennäköisemmin vasta kehittyneitä pakko-oireisen häiriön oireita.
Tutkijat löysivät kytköksen erityisesti videopelien ja internetvideoiden parissa käytetyn ajan ja uusien OCD-oireiden välillä. Muut ruutuaika-aktiviteetit, kuten television katselu, viestittely, videochattailu ja sosiaalinen verkostoituminen, eivät olleet merkittävästi kytköksissä uusiin OCD-oireisiin.
Tutkimustulos ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ruutuaika aiheuttaa lapsilla pakko-oireisen häiriön. Sen sijaan se herättää kysymyksiä ruutuajan ja lasten mielenterveyden välisestä yhteydestä.
”Kaikki altistuvat nykypäivänä ennennäkemätön paljon ruutuajalle. Jokaisen on tärkeä oppia optimoimaan oma ruutuaikansa turvatakseen mielenterveytensä ja hyvinvointinsa ja minimoidakseen mahdolliset riskit”, tutkimusta tekemässä ollut lastenlääkäri Jason Nagata kommentoi.
Journal of Adolescent Health -lehdessä julkaistun tutkimuksen aineistona on käytetty dataa kymmenen vuotta kestävästä ABCD-seurantatutkimuksesta, jossa on mukana lähes 12 000 yhdysvaltalaislasta. Pakko-oireisen häiriön osuudessa käytettiin tietoja noin 9 200 lapsesta.
Syy vai sittenkin seuraus?
Nagata huomauttaa, että pakko-oireista häiriötä ei kehity jokaiselle videopelejä pelaavalle lapselle, mutta se on yksi riskitekijöistä. Tutkijat pohtivat yhdeksi selityksesi sitä, että videopelien pelaaminen voi korostaa perfektionismia ja tarvetta saada huipputuloksia.
Lisäksi tutkijat spekuloivat, että internetvideoiden katsominen voi yllyttää ”pakonomaiseen homogeenisen sisällön katsomiseen”, koska algoritmit ja mainokset voivat ohjata ihmisiä katsomaan samanlaista sisältöä uudelleen ja uudelleen. Esimerkiksi laihdutusvideoita katsova voi joutua ohjatuksi vastaavanlaisen sisällön äärelle ja hänelle voi kehittyä pakonomainen tarve katsoa sellaisia videoita.
Kytkös voi olla myös päinvastainen, ja tähän onkin Nagatan mukaan vaikea tietää todellinen vastaus.
”Aiheuttavatko ruutuaika, videopelit ja nämä altistukset pakko-oireisen häiriön vai onko enemmänkin kyse siitä, että pakko-oireiset lapset ovat taipuvaisempia käyttämään näitä laitteita”, lastenlääkäri pohtii.
Vaikka tutkimus ei voi osoittaa tiettyä pakko-oireisen häiriön aiheuttajaa, suosittelee Nagata vanhempia puuttumaan tilanteeseen, jos lapsi tuntee tarvetta olla enemmän ja enemmän laitteiden parissa tai jos laitteiden käyttö vaikuttaa koulunkäyntiin ja sosiaalisiin suhteisiin.
Lähde: Fatherly
Teksti: Miia
Ei vielä kommentteja