Vaikka vanhempaa saattaisikin houkuttaa vertailla sisaruksia keskenään, tätä kannattaa välttää. Erityisesti ääneen ei kannata vertailla lapsia keskenään, tämä usein vain aiheuttaa turhaa mielipahaa ja pahimmillaan heikentää lapsen itsetuntoa.
Joskus vanhempi huomaamattaan vertailee sisaruksia keskenään. Vanhempi ei tarkoita mitään pahaa, mutta hän saattaa jopa sanallisesti tiedostamattaan sanoa asioita, joista lapsi ymmärtää, ettei hänen suorituksensa olla täysin tyytyväisiä, koska sisarus suoriutui paremmin. Tällainen on omiaan heikentämään lapsen itsetuntoa.
Kukaan vanhempi ei toki tarkoituksella halua masentaa lastaan. Siksi kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, ettei huomaamattaan käyttäydy epäsensitiivisesti lapsiaan kohtaan.
Vanhemmalla voi olla “lempilapsi”
Vaikka usein sitä ei haluta suoraan myöntää, monilla vanhemmalla on niin sanottu lempilapsi. Lempilapseksi kutsutaan lasta, jonka kanssa vanhempi saattaa kokea vahvempaa yhteyttä kuin muiden lasten kanssa. Lempilapsen olemassaolo ei merkitse sitä, että vanhempi rakastaisi vähemmän muita lapsiaan. Monesti vanhempi kokee rakastavansa jokaista lastaan yhtä paljon, mutta samaan aikaan on mahdollista kokea erityisen voimakasta läheisyyttä jonkun tietyn lapsen kanssa.
Varsinkin jos vanhempi tunnistaa, että hänellä on lempilapsi, on hyvä tarkkailla omaa käytöstään, ettei huomaamattaan puheellaan ja toimillaan korosta muille sitä, että vanhempi kokee voimakkaampaa läheisyyttä yhden lapsen kanssa. Muut lapset saattavat vaistota, että vanhemmalla on lempilapsi ja he saattavat kokea surua, jos vanhempi tuo asian aktiivisesti esiin esimerkiksi puheessaan ja käytöksessään tätä lasta kohtaan. Sen sijaan jos vanhempi pyrkii tasapuolisesti kohtelemaan kaikkia, antamaan kaikille tasapuolisesti läheisyyttä ja kannustamaan kaikkia samalla tavalla, tämä saa muillekin aikaan tunteen siitä, että he ovat myös vanhemmalle rakkaita.
Usein kuulee vanhempien sanovan, että ilman muuta he rakastavat jokaista lastaan yhtä paljon ja kohtelevat näitä tasavertaisesti. Vaikka vanhemmalla itsellään olisikin tällainen tunne, lapset saattavat kuitenkin kokea tilanteen toisella tavalla.
On monia aikuisia, jotka kokevat tulleensa vähemmän rakastetuksi lapsena verrattuna sisaruksiinsa, vaikka vanhemmat eivät ole tarkoituksella kohdelleet sisaruksia eri tavoin. Tällöin vanhemman oma tuntuma tasapuolisuudesta ei siis välttämättä ole ollut samanlainen kokemus lasten silmissä. Siksi omaa toimintaa kannattaa pysähtyä tietyin väliajoin arvioimaan “ulkopuolisen silmin”. Lasten kanssa voi myös jutella aiheesta avoimesti ja siten varmistaa, että kaikilla sisaruksilla on tunne, että he saavat vanhemmilta yhtä paljon huomiota.
Verywell Family- sivustolta voi lukea lisää siitä, kuinka vanhempi voi varmistua, että kaikki lapset kokevat tulevansa rakastetuiksi.
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja