Kuinka opettaa lapselle “tarvitsemisen” ja “haluamisen” ero?

assorted plush toys on brown wooden shelf
Kuva: Nong

Monille vanhemmille on tuttu tilanne, kun lapsi topakasti toteaa tarvitsevansa jonkun tietyn uuden lelun, vaatteen tai laitteen. Lapsi saattaa epätoivoisesti asiaa anellessaan kuulostaa siltä kuin hänen selviytymisensä ja onnellisuutensa todellakin riippuisi tästä nimenomaisesta asiasta. Lapsi saattaa myös aidosti itse tuntea, että hän tarvitsee kyseistä asiaa selviytyäkseen. Vanhempi kuitenkin tietää, että lapsen himoitsema tavara ei ole lapselle elintärkeä. Miten lapsen saa ymmärtämään “tarvitsemisen” ja “haluamisen” eron?

Toisinaan lapsi on omaksunut vanhemmiltaan tiettyjen sanojen käytön. Vanhempi on esimerkiksi saattanut itse arkipuheessaan käyttää huomaamattaan sanaa “tarvita” silloin, kun hän itse asiassa tarkoittaa “haluamista”. Vanhempi saattaa vaikkapa sanoa tarvitsevansa jonkin uuden vaatteen, tavaran tai virvoitusjuoman. Kun lapset kuulevat vanhemman käyttävän sanaa “tarvitsen” tällaisissa yhteyksissä, he oppiivat itsekin käyttämään samaa sanaa ilmaistessaan haluavansa jotakin. Lapselle ei tällöin välttämättä käy selväksi ero haluamisen ja tarvitsemisen välillä ja häntä saattaa hämmentää, kun vanhempi yrittää selittää, että ei hän todellisuudessa tarvitse kyseistä tavaraa.

Lapselle on hyvä opettaa, että harva tavara on oikeasti välttämätön

Lapselle voi opettaa eroa haluamisen ja tarvitsemisen välillä esimerkiksi kysymällä häneltä, mitä tapahtuisi, jos hän ei saisi asiaa, jota hän sanoo tarvitsevansa. Esimerkiksi jos lapsen kanssa on lähdössä aamulla kotoa, häneltä voi kysyä, mitkä mukaan otettavista tavaroista ovat sellaisia, joita hän todella tarvitsee päivän aikana ja mitkä sellaisia, joita ilmankin selviää.

Esimerkiksi jos on kylmä talvipäivä, lapsi tarvitsee lämpimän takin, jottei häntä palele. Sen sijaan esimerkiksi lelun unohtaminen kotiin ei ole niin kriittistä, että lapsen terveys tai selviytyminen päivästä olisi siitä kiinni. Lelun mukaantulo kuuluu siis haluamisen kohteena oleviin asioihin. Tällaiset keskustelut auttavat lasta ymmärtämään paremmin eron haluamisen ja tarvitsemisen välillä.

Eräs keino hillitä lapsen vaatimuksia esimerkiksi uuden lelun ostamiseksi lelukaupassa on ottaa lapsi mukaan perheen kuukausibudjetin suunnitteluun. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lapselle voi kuukauden alussa kertoa, kuinka paljon rahaa on käytettävissä perheen tarpeisiin kuukauden aikana. Lapselle voi avata asiaa siinä määrin kuin hänen ikäisensä ymmärtää. Hänelle voi esimerkiksi kertoa, kuinka paljon menee rahaa ruokaan, elämiseen ja muihin tärkeisiin asioihin, joita todella tarvitaan. Hänelle voi edelleen kertoa, kuinka paljon tämän jälkeen jää rahaa yli sellaisten asioiden toteuttamiseen, jotka kuuluvat “haluamiskategoriaan”.

Kun lapsi tietää kuukausibudjetin olemassaolosta, hänelle on paljon helpompi perustella esimerkiksi lelukaupassa, että hänen kovasti haluamaansa uutta lelua ei ole mahdollista nyt ostaa, koska se ei mahdu perheen kuukausibudjettiin eikä se kuulu asioihin, jotka ovat ”tarvitsemiskategoriassa”.

Lähde: Parents

Teksti: Sonja

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.