Jokainen tekee virheitä elämässään. Usein varsinkin nuorena tulee tehtyä asioita, joita ei enää vanhempana tekisi. Tärkeintä ei ole virheetön elämä, vaan se, että tekemistään virheistä oppii. Jokainen virhe kannattaakin nähdä epäonnistumisen sijaan mahdollisuutena kasvaa. Tästä huolimatta moni vanhempi häpeää syvästi aiempia virheitään. Näin ei pitäisi olla.
Ihmiset usein häpeävät virheitään ja pyrkivät piilottelemaan niitä. Virheistä kannattaisi kuitenkin olla iloinen, sillä niiden avulla on mahdollista oppia ja kehittyvä fiksummaksi. Jos joku irvailee toiselle tämän menneistä virheistä, se osoittaa vain irvailijan oman pienuuden.
Vaikka virheet kannattaisi nähdä epäonnistumisen sijasta mahdollisuuksina, moni vanhempi häpeää syvästi tekemiään virheitä ja pyrkii jopa piilottamaan ne läheisiltä ja tuttavilta. Virheet nolottavat ja saavat helposti aikaan olon, että on jollakin lailla muita huonompi. Tällainen olo kannustaa pitämään virheet piilossa. Varsinkin omille lapsille voi tuntua ikävältä paljastaa menneitä toilailujaan.
Koska kaikki ihmiset pyrkivät aktiivisesti piilottamaan virheitään, moni luulee, etteivät muut juurikaan tee virheitä. Tällöin ihmiselle voi tulla entistäkin voimakkaampi tunne, että on erilainen kuin muut, koska “mokailee” jatkuvasti, vaikka muilla asiat sujuvat mallikkaasti. Jos kaikki puhuisivat avoimesti virheistään, moni häpeää kantava ymmärtäisi, ettei häpeään ole syytä eikä hänen tilanteensa ole niin ainutlaatuinen kuin hän luulee.
Vakavankaan virheen ei pitäisi leimata ihmistä loppuelämäksi
Vakavankin virheen tehnyt vanhempi voi oppia virheistään, katua tekoaan ja toimia jatkossa täysin toisella tavalla. Jos ihminen on leimattu loppuiäksi aiempien virheidensä takia, yhteiskunnassamme suurin osa olisi tällaisia ihmisiä, niin yleistä virheiden teko on.
Ääriesimerkkinä on ihminen, joka on joutunut vankilaan virheensä takia. Vankilassa olo koetaan usein niin häpeälliseksi, että asiaa pyritään viimeiseen asti piilottelemaan. Rangaistuksensa suorittamisen jälkeen ihmisen pitäisi kuitenkin voida aloittaa alusta siinä mielessä, ettei aiempi tuomio varjosta hänen koko elämäänsä. Moni vakavia virheitä tehnyt henkilö ei päädy vankilaan, sillä lakitekniset seikat saattavat päästää virheen tekijän kuin “koiran veräjästä”, vaikka hänen oikeudenmukaisuuden nimissä kuuluisi saada vankeusrangaistus. Kuitenkin yhteiskunta suhtautuu suopeammin tällaiseen vankilan välttäneeseen henkilöön verrattuna ihmiseen, joka on ollut vankilassa.
Vanhempi saattaa hävetä syvästi aiempia toilailujaan
Vanhempi on saattanut nuorena ajautua huonoon seuraan ja syyllistyä rikoksiin. Vankilassa ollessaan hän on voinut ymmärtää toimineensa väärin ja vapauduttuaan hän on elänyt yhtä lainkuuliaista elämää kuin muutkin. Vanhemman ei tällöin enää pitäisi joutua häpeilemään menneisyyttään. Käytännössä moni vankilassa ollut kuitenkin pyrkii peittämään asian, koska kokee, että vankila leimaa hänet huonommaksi ihmiseksi.
Ympäristöllä on suuri merkitys sille, miten ihminen kokee virheensä. Jos pyrimme tuomitsemisen sijaan kannustamaan muita oppimaan virheistään, tämä muuttaa yleistä mielipidettä pikkuhiljaa sallivammaksi virheiden suhteen ja vähentää turhaa häpeäntunnetta.
Ei vielä kommentteja