Pelit, kilpailut ja kilpailumieliset leikit ovat lasten mieleen ja monista hauskaa hupia. Osa lapsista on luonnostaan kilpailuhenkisempiä kuin muut, mikä voi aiheuttaa omat haasteensa.
Panokset tuntuvat olevan aina korkealla, kun perheessä on kilpailuhenkinen lapsi. Kukaan ei voi kuitenkaan voittaa joka kerta ja lapsi joutuu kokemaan niin häviöitä kuin vastoinkäymisiä, jolloin lohtu ja tuki ovat tarpeen. Näissä tilanteissa vanhemman ei kuitenkaan pidä sanoa aivan mitä tahansa. Psykologi Bethany Cook on esitellyt kolme asiaa, joita ei pidä sanoa kilpailuhenkiselle lapselle.
Vältä sanomasta kilpailuhenkiselle lapselle:
”Et varmaan olisi hävinnyt, jos…”
Jossittelu ja lapsen suoritukseen liittymättömien asioiden syyttely eivät ole hyvä tapa lohduttaa lasta. Esimerkki: ”Et varmaan olisi hävinnyt, jos olisit käynyt kanssani aamulla kaupassa niin kuin pyysin.” Tällainen kommentti vaikuttaa lapsen itsetuntoon negatiivisesti, estää häntä oppimasta virheistään tai häviämään kunniakkaasti ja aiheuttaa hämmennystä ja ahdistusta.
Häviöstä ei myöskään kannata syyttää ketään muuta vain piristääkseen lasta. Tähän liittyy yleensä jonkinlaista muiden haukkumista tai mollaamista, kuten tuomarin. Tällainen syyttely vain vahvistaa lapsen käsitystä siitä, että häviäminen on häpeällinen epäonnistuminen, ellei siitä voi syyttää toista ihmistä tai muuta asiaa.
Cook huomauttaa, että ”Et varmaan olisi hävinnyt”-lauseet ovat hyviä, jos niiden tarkoitus on auttaa lasta ymmärtämään syy ja seuraus häpäisyn, syyttelyn ja haukkumisen sijaan. Esimerkiksi ”Tiedän, ettet nukkunut viime yönä tarpeeksi. Mitäs ajattelet, olisiko se voinut vaikuttaa suoritukseesi?”
”Olet aina voittaja minun silmissä.”
Psykologi kutsuu tällaisia kommentteja toksiseksi positiivisuudeksi. On luonnollista haluta piristää omaa lasta positiivisilla kommenteilla, mutta tällainen kommentointi kertoo vain siitä, että lapsen negatiiviset tunteet tekevät vanhemman olon epämukavaksi. Tämä tapa ei auta lasta käsittelemään häviötään ja muuttamaan suhtautumistaan siihen.
Parempi lähestymistapa on yhdistää positiivisuus ja rehellisyys, jotta lapsi oppii valjastamaan tunteensa. Lapselle on hyvä osoittaa, miten tunteet tulevat muuttumaan ja miten hän voi prosessoida ja oppia häviökokemuksesta sen jälkeen, kun paha mieli on helpottanut. Esimerkki: ”Huomasin, että sinulla oli hieman haasteita syöttöjen kanssa tänään, mutta käsittelit kiekkoa upeasti, kun teit sen maalin!”
”Ehkei tämä ole sinun juttusi.”
Epäilevä kommentti pahentaa lapsen oloa ja saa hänet kyseenalaistamaan valintojaan. Cook toteaa, että jos lapsi on todella intohimoinen jostain asiasta, on hän todennäköisesti valmis tekemään kaikkensa, jotta on siinä hyvä. Jos vanhempi kannustaa ja rohkaisee toteuttamaan tätä intohimoa, omaksuu lapsi todennäköisemmin pelottoman asenteen, joka johtaa menestykseen. Jos vanhempi taas epäilee lapsen itsevarmuutta, voi lapselle kehittyä voitto tai kirves kaivoon -asenne sen sijaan, että hän oppisi sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta.
Lähde: PureWow
Teksti: Miia
Ei vielä kommentteja